Elämä tekee niin kuin itse haluaa..

Mieti, kun mikään ei mene niinkuin olet suunnitellut.. Kaikki tavoitteesi on vedetty nollille, tulevaisuutta ei enää ole, mikään ei ole kuin ennen. Hiljaisuus ei ole huomion tai säälin hakemista. Se on surua ja tuskaa. Voimattomuutta...  Yrität ajatella eteenpäin, todeten kuitenkin ettei se kannata, paha mieli valtaa sydämen. Miksi et enää tee sitä mitä ennen rakastit? Mikset yritä edes vähän, kun jotain olisi varmasti saatavissa irti? 

.....mikset enää hymyile? 

Koska kaikki muistuttaa liikaa entisestä, kaikesta siitä mitä joskus oli. Oli se hyvää tai huonoa, se on mennyttä ja sitä ei voi saada takaisin. Mennytkin oli parempi kuin tämä. Tää ei voi jatkua näin.. 

Yrität pitää hauskaa, pitää ajatukset muualla, purkaa surua ja tuskaa kaikkeen muuhun. Kuitenkin illalla, painat pään tyynyyn ja tunteet valtaa mielen. Itket itsesi uneen.. 

Et hallitse itseäsi, et tunteitasi.. Kuulet vain muiden sanovan; ''olet liian herkkä''.

Harva ymmärtää, harva kuuntelee, harvoille edes avaudut. Patoat kaiken sisällesi, pahentaen omaa oloasi. Kukaan ei jaksa katsoa kiukuttelevaa teiniä.. Sitäkö se on? Kukaan ei viitsi katsoa tarkemmin, niin että näkisi  nuo murheen murtamat silmät, mustat silmäpussit ja punaiset kasvot kaikesta itkemisestä. 

Yrität hymyillä kaikille ja sanoa että kaikki on hyvin. Joku saattaa nähdä teennäisen tekohymysi taakse, muttei jaksa vaivautua miettimään missä mättää. 

Luulet omistavasi super ihanat ystävät jotka tukevat sinua hädän hetkellä, niinkuin olet itse tehnyt heille. Totuus kuitenkin iskeytyy kylmästi vasten kasvojasi, palauttaen sinut takaisin maanpinnalle. Putoat kovaa, ja korkealta. 

Älä usko enää kehenkään, älä luota muiden sanoihin.. se vain satuttaa.  

''Ne on vain nuoruuden ongelmia'', ''kyllä se siitä kun vähän kasvaa'', ''hei se on vaan teini, se angstaa, ei sillä mikään hätä oo!'' jnejne.. olet kuullut puhuttavan selkäsi takana että olet muuttunut. Et ole enää se sama iloinen persoona joka joskus olit. Sinusta on tullut angstaava pikkuteini, joka on vain itseään täynnä..

Kenelläkään ei käy mielessä että jokin olisi vinossa. Muiden puheet satuttavat. 

Sinulla oli tavoite, että näytät niille jotka eivät sinuun uskoneet. Eivät uskoneet että pystyt siihen. Vannoit itsellesi että vielä mä näytän niille, me tullaan ja näytetään kaikille! Entäs kun se enää ole mahdollista? Petit itsesi, vaikkei se olekkaan sinusta johtuvaa.. kukaan ei ymmärrä, kukaan ei kuuntele. 

Olet yksin, tuskan ja pelon keskellä. 

Olet mennyt jo solmuun omien ajatustesi kanssa miljoonaan kertaan, mutta olet tehnyt päätöksesi. Ja tiedät, että tulet katumaan sitä myöhemmin...

Mitä päässänne nyt ikinä liikkuukaan, niin tältä nyt jokatapauksessa tuntuu. Päällisin puolin kaikki voi näyttää hyvältä, ja sehän olikin se pääasia... vai oliko? 

Viikonloppu meni äitin♥ 40v juhlissa. 

Hymyile, niin kukaan ei huomaa että sinuun sattuu..

metsään meni

~Kun elämässä kaiken menttää, silloin vapaus on ainut mitä käteen jää.. On ylämäki raskas askeltaa, mutta alamäkeen liian usein katoaa. Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa, ei muistojen päälle kultakerrosta saa, hymyile tai itket kuinka vaan, ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan..~

Pieniä elämän ihmeitä♥

...kirjoitin tähän pitkän pätkän miltä nyt tuntuu.. kuitenkin jouduin sen pyyhkimään, kerta toisensa jälkeen..

...sisällä kuohuu..

Kuvia oli enemmän, blogger ei nyt ollut samaa mieltä niiden lisäämisestä..

kuvat lenkiltä, n.20km. 

Huomenna koulua 8-12, siitä eteenpäin ei suunnitelmia..

juhlaa ja löhöilyä

Aamu alkoi aamutallilla seiskan jälkeen.
(Huom! kameran asetuksissa tunnin heitto!)
Ihailin auringon nousua ja vein heppoja ulos kirpeessä 15' asteen pakkasessa.

Hepat oli yllättävän rauhallisia, kellään ei ollu kiire ulos, kaikki vaan löntysteli tyynen rauhallisena aamuheinien kimppuun :)

Tyttöpienipesusieni mutusti kerrankin rauhassa aamupalaansa ilman turhia hyppypomppuloikkia tai hyvin ruotuunsa hiottuja kevätjuhlaliikkeitä.
Jos se alkais pikkuhiljaa oppia ;)

Kengittäjä laittoi Vinjan eilen, jätettiin samat kengät vielä, vuoltiin vaan, kun seuraavaksi otetaan siltä kuitenkin jo kengät kokonaan pois. Samalla reissulla kengittäjä kävi Ellan luona, hän tarhaili tyytyväisenä ja kengittäjä meni ja nosteli jalat ongelmitta siinä ihan vapaana! Übér hiéno Ella!♥
Oisko treenit pikkuhiljaa menossa jakeluun? :)


Pampula kaipailee selvästi jo yhteisiä lenkkihetkiä.. virtaa riittää vaikka muille jakaa! En vaan uskalla sitä nyt tonne tielle ottaa kun on tosi liukasta.. pitäis mennä pellolle sen kanssa. Vois ite ottaa vaikka lumikengät ni jos poni sitte väsyis ennen mua :D





Kello likeni yhdeksää kun lähettiin ajelee kaupan kautta kohti Seurista. Ulkovaatteet veks ja pikkusia auttamaan alpojen pukemisessa ja tietty viimehetken kaunistautuminen ;)
Vähän ennen kymmentä lähettiin kävelee kirkkoon, odotettiin että päästään sisälle ja sitte normaali konfirmaatio messu saattoi alkaa. Kaikki meni hyvin, laulettiin, käytiin ehtoollisella ja kastettiin tietty meijän pikkuset :)
Tän vuoden riparilaiset oli siis -98 syntyneitä. Hirmusta aatella et ne on mua kaks vuotta nuorempia, onko mun ripiltä pääsystä jo niin kauan :D Niin se aika kuluu...

Ennen kahtatoista kaikki oli ohi, valokuvat otettu ja pikkuset lähteneet juhliinsa. Me ei lähetty täl kertaa gruisailee juhlapaikkoja läpi vaan jatkettiin kukin omaan suuntaamme. Petra heitti mut sitte kotiin ja jouduin heti lapsenvahdiks..  Parin tunnin työurakka vaan, suurimman osan ajasta istuin facebookissa ja join kuumaa kaakaota. Kävin joo antaa heposil päiväheinät mut muuten vaan hengasin.

Mun ystävä Minna pelasti mut vaatekriisiltä.
Kiitos hänelle♥

Petra♥

Inhottava lumimyrsky alkoi tossa päivällä ja kävin hakemassa hepaki sisälle. Ella oli ehtiny kerätä kierroksia jonkin verran, sen rauhottamiseen meni hetki. Muuten oon vaan laiskotellu lopun päivän, dippaillu porkkanoi ja muita vihanneksii, istunu facessa, kattonu telkkarii ja nukkunu.. :)
Minnakin kävi illalla kaheksan maissa kääntymässä, ja niin alkoi suunnitelmat käynnistyä :)

Huomisesta ei tietoa, toivottavasti jotain puuhaa edes :)