lauantai 1. elokuuta 2015

Kun rakkaimmat lähtee aina liian aikaisin



En ole tullut kirjoittamaan, en ole pystynyt. Kerron nyt mikä on tilanne..
Laku eräänä päivänä alkoi ontua rajusti aloittaessani ravailemaan kentällä. Ontuma selvästi takapäässä ja pelkäsin jo luksaatiovamman uusineen vaikka sen todennäköisyys oli lähes mitätön. Toin Lakun kotiin ja ensiapuna sai jäädä viikonlopuksi karsinaan lepäämään kun klinikat olivat kiinni.
Maanantaina heti klinikalle tutkimuksiin. Juoksi taivutuksien jälkeen edelleen normaalisti ja todella hyvin ja eläinlääkäri miettikin jo että missä vika kun hevonen ei onnu. Lisätaivutusten jälkeen alkoi kuitenkin tapahtua. Laku hyppi juostessa kuin kenguru.
Luksaatio oli ollut vasemmalla puolella, nyt oli ongelmana oikea takajalka.
Ultraan ja röntgeniin välittömästi.
Vasen jalka, luksaatio puoli siis oli kuulemma täysin kunnossa ja sen puitteissa normaalitreeni olisi mahdollista, nyt kuitenkin oikea takapolvi oli täysin hajalla. Nivelessä oli pahoja luustomuutoksia ja terävyyttä ja miksi juostessa hyppi, johtui siitä että polvi jäi lukkoon löysien nivel- ja ristisiteiden vuoksi.
Lakun kanssa hypättiin koko viimekausi 100-110cm tasolla ongelmitta, mutta eläinlääkärin mukaan polvessa on ollut tulehdusta jo kauan, jopa ehkä siitä asti kun Lakun ostin.
On totta etten kuvauttanut jalkoja ostotarkastuksessa. En kokenut siihen syytä sillä taivutuksissa ei reagoinut mitenkään.

Ja tilanteenhan pitäisi olla niin että vasemman puolen luksaation heikentäessä vasenta reisilihasta, olisi oikean reisilihaksen tämän kuntoutusjakson aikana kehittyä paljon vasenta vahvemmaksi. Nyt on kuitenkin niin että luksaatiosta huolimatta vasemmalla puolella on vahvemmat reisilihakset kuin oikealla puolella. Eli polvi on ollut kipeä jo kauan, mutta Laku ei siihen ole reagoinut.

Kalliilla leikkauksella Lakun polvi saatettaisiin saada kevyttä käyttöä kestäväksi, mutta siitä ei ole takeita. Laku on hevonen joka nauttii saadessaan tehdä töitä ja olla liikkeessä. Lakun kaltaista hevosta ei ole luotu seisomaan toimettomana.

Nyt Laku seisoo laitumella, on seissyt diagnoosista lähtien. Olen tehnyt päätöksen. Kun laidunkausi loppuu, Laku pääsee laukkaamaan ikivihreille laitumille ilman kipuja.


Ja tähän vielä lisätäkseni, päätin että myös Vinja pääsee lähtemää Lakun kanssa yhtä matkaa ikivihreille laitumille. Vinja ei ole vielä kipeä, mutta en halua odottaa sitä hetkeä. Viettänyt jo kolme vuotta eläkepäiviä ja ollut nyt kesän laitumella ilman kenkiä ja nauttinut elämästä. En halua ottaa talveksi tarhaan seisomaan ja kengätä sitä. Viime syksynä Vinja oli todella masentunut ja luulin jo ajan koittaneen, piristyi kuitenkin saadessaan kaverin tarhaan. Näin on parempi, vaikka nämä päätökset eivät ole olleet helppoja ja sattuvat edelleen. Kirjoitan kyynelsilmin.


 
 
Hyviäkin asioita on mahtunut tähän kesään, Baban kanssa todella hyvin sujuneet kilpailut, Pampulan menestys kansallisissa kisoissa ja valmistautuminen kansainvälisiin kisoihin. Niistä lisää toisena päivänä, tämä postaus omistettuna rakkaimmille<3