perjantai 26. tammikuuta 2018

2 / 2018 Maija Yli-Huhtala Horses /L-S kenttärengas




Siitä heti kättelyssä pari videota aluevalmennuksista, ja matkassa mukana oli Eki. Kuinka voikaan yksinkertaiset ja pienet tehtävät joskus tuntua vaikeilta.

Kouluosuudella tehtiin ihan kelpo pätkiä, saatiin hyvin kehuja. Tehtiin väistöjä ravissa, vastalaukkoja ja kiemurauria. Haettiin Ekiä pyöreämpäön muotoon ja alemmas. Nyt se vähän kulkee ylhäällä eikä käytä itseään koko selän läpi. Juoksee vähän apuja karkuin. Saimme muutettua tyylin ja homma eteni. Tämän moodin kun saisi vielä jokapäiväiseen harjoitteluun. Tuloksia odotetaan syntyvän.

Estepuolella meillä oli vähän vaikeuksia. Ja ne olivat tälläkertaa täysin ratsastajan.
Kun sitten vihdoin sain punaisesta langasta, siitä meidän ongelman ytimestä kiinni, aloin ratsastaa loppuun asti, vaadin enemmän kuin Eki antoi ja lopetin sähläämisen. Kappas, hevonen lopetti kanttailun, oikomisen ja riehumisen ja homma alkoi kulkea. Super ! Tämän kun muistaa loppuun asti ja läpi kauden, uskoisi että saamme enemmän aikaan kuin viimekaudella.





torstai 18. tammikuuta 2018

1 / 2018 fiilareissa


Mul on taskus pari unelmaa mutta matkalla myös pari muuttujaa. Juuri kun on kaikki kaunista joku vetää maton mun alta. Elämäs kaks vaihtoehtoa taistelen tai kaadun taistellessa. Luovuta ei löydy sanakirjasta jonka pienenä sain faijalta..  (Mikko Harju-Taivas ei oo rajana)


Jatketaan vuoden 2018 merkeissä. Positiivisena ja täydellä teholla kuten tähänkin asti. Motivaatioita löytyy enemmän kuin pienestä kylästä. Viime kuukausien ja tarkemmin ehkä viime viikkojen aikana on pysynyt vahvana mielessä sanonta ''ei nouse ylpeys hattuun tässä lajissa''. Tähän viitaten nuo Mikko Harjun lausumat sana kolahtaa syvälle. 

Kinkun kanssa on päästy treenailemaan melko aktiivisesti. Välissä oli pientä kavio- ja kenkäongelmaa, jotka onneksi on taas kunnossa. Nämä suomen hirmuiset pakkaslukematkin saa pikkupojan pään vähän turhan sekaisin. Mitä tulee 5-vuotis kevään diivailevaan uhmaikään, onkin paketti jo valmis. 




Videolla parinviikon takainen Kirsi Lönnmarkin estevalmennus. Jätkä suoritti hyvin ja osoitti erityisen positiivista fiilistä. 
Seuraavalla viikolla oltiinkin Tomas Kivirannan luona Salossa, valmistelemassa alkavaa kilpailukautta. Mitä tulee Kinkun ajatuksiin, hän ei olisi ylittänyt edes maapuomia. Hän kyseenalaisti kaiken. Alkeista lähtien, ''äiti onko pakko''.  Kärsivällisyyttä tämä ainakin kehittää, toisinaan turhankin paljon.



Eki vietti ansaittua lomaa vuodenvaihteessa ja palasi treeniin porrastetusti. Kävi ottamassa treenituntumaa, ja sai taas hetken palautua. Nyt aletaan olla taas hyvässä vireessä.
Viikonloppuna ollaan alueen kenttäaluevalmennuksessa Huittisissa, Maija Yli-Huhtalan luona tekemässä sekä koulu- että estetreeniä teoriaopintojen ympärillä.
Ekistä ei juuri video- tai edes kuvamateriaalia ole, sillä kuljen sen kanssa maneesilla suurimmaksi osaksi yksin. Viikonlopun treenistä on kuitenkin matskua tulossa :)  (kiitos siitä mun superhyper parhaalle hoitajalle<3)



Ja jotta saadaan aloitettua vuosi täysin puhtaalta pöydältä, kerrottakoon myös meidän pienen jääkarhun kuulumiset. Pampula on ollut aktiivisesti Julian kanssa hommissa, vaikka silti turhaa energiaa löytyy.. Kärryajelulla on käyty pahimpina päivinä, jotta lasten on taas turvallista touhuta ponin kanssa. 



niin on neiti ylpeä joulupukin tuomasta Frozen-satulahuovasta


Vihdoin on saatu myös lunta tänne etelä-suomeen ja toivottavasti päästään parempaan hankitreeniin kuin tähän asti. Kura ja toisena vaihtoehtona jää, alkaa tulla jo korvista ulos. En oo yhtään talvi-ihmisiä, kesä on ainoa oikea vuodenaika. Mutta silti, mä toivoisin tähän tammi-helmikuulle pikkusen sitä valkosta tavaraa ja ihan -10 on sopiva. Ei kiitti enempää eikä vähempää, ja kun vaativaksi alkaa, myös tuulen vois lakkauttaa kesään asti. Toiveeni on toivonmukaan kuultu ;).