keskiviikko 23. toukokuuta 2018

13 / 2018 esteet nousee, hommat etenee


Kinkku käväisi menneenä viikonloppuna Littoisissa Hannulantallilla tekemässä toisen 70cm ratansa. Kyseessä olivat 1-tason estekilpailut ja luokka-arvosteluna 367.1. Tulos ja video nähtävillä myös kisakalenteri-välilehdeltä :)
Positiivinen yllätys tästä reissusta oli ehdottomasta tämän ADHD-nuoren käyttäytyminen. Älyttömän fiksu koko reissun ajan, vaikka hälinää ja vilskettä oli kisoille tuttuun tapaan ihan riittämiin.
Oli värikästä pressutelttaa, kovaäänistä, lapsia, poneja, pieni verkka-alue jne. Nämä kaikki on Kinkulle normaalisti erittäin hyviä syitä keksiä kaikkea omaa hölmöä.

Kävin verryttelemässä Kinkun maneesissa, jossa oli mahdollisuus rauhallisempaan sileän verryttelyyn. Maneesi oli tyhjillään, joten käytin tilaisuuden hyväksi, jotta pääsen Kinkun kanssa samalle aaltopituudelle ja jätkän avuille ennen yhteiseen esteverryttelyyn siirtymistä. No prob! Jäbä oli ihan easy joten siirryin melko pian esteverryttelyyn.

Itselleni positiivinen yllätys näistä kilpailuista oli se, että vaikka kyseessä oli pienehkö seura (LitRa / kiitos hyvin sujuneista kisoista!), joilla aloittelevia ratsukoita paikalla, niin jokainen osasi toimia kilpailupaikalla! Verryttely pysyi järkevänä, ratsukot osasivat ottaa muut huomioon. Ei ollut kaahailua, hölmöilyä tai muutakaan aloitteleville tyypillisiä, kokemuksen puutteesta johtuvia käyttäytymismalleja. Ihan kuin olisi isommissa karkeloissa ollut, mutta vain pienemmällä joukolla. Rentoa ja hauskaa kisafiilistä oli mestoilla alusta loppuun! Super, Kinkku varmasti mukana jatkossakin ;)



Itse rata oli melko sujuva, Kinkulla ei ollut pientäkään ajatusta olla käsijarrun kanssa hoodeilla. Eteni hyvin ja kuunteli apuja. Pientä haparointia muutamassa kaarteessa, kun ei ollut ihan tasapainoa, laukka oli päässyt pitkäksi ja kääntyminen tällöin vaikeaa. Tästä syystä yhdessä kaarteessa (tullessa esteelle nro5), tultiin aivan pystyesteen juureen ja otettiin ihan kunnon kosketus yläpuomiin saaden se alas. 4vp tältä radalta, mutta tyytyväisiä ollaan taas kokonaisuuteen! :)  Nyt täytyy treenata laukkaa, voimaa ja tasapainoa sileällä, tehdä vähän puomiharjoituksia ja lähteä hakemaan vaihteita laukan sisälle. Siitä kohti seuraavia ratoja.

Tulevalla viikolla ollaankin sitten Ypäjällä maastoesteiden parissa sekä Ekin, että Kinkun kanssa :)


tiistai 15. toukokuuta 2018

12 / 2018 Kenttäkilpailut Ypäjä

12.5.2018 Tukki + hauta cHeidi Lammi

Eki kävi lauantaina Ypäjällä korkkaamassa ulkokenttäkauden tuttarilla (90cm).
Lähdettiin lauantaina liikkeelle kotoa hieman ennen klo8. Koulustartti oli laskettu olevan klo10 jälkeen.
Eki oli ollut kotitreeneissä mukavan rento koulurataa hiottaessa ja fiilis oli melko hyvä.
Kouluverkka oli aika jees, mulla oli itellä hyvä fiilis lähtee radalle. Eki oli avuilla, pysyi rentona eikä vastustellut. Oli selvästi tyytyväinen oloonsa.
Radalla sama toistui, kaikki meni hyvin. Hieman vetelä, mutta parempi sekin kuin jännittynyt ja vastusteleva. Keskiravin me rikoimme Ekin kompastuessa kulmassa, eikä tasapaino ollut valmis keskiaskellajiin. Siitä 'hienosti' arvosanaksi 3.
Tuomarille ei rento ja tasainen rata kuitenkaan riittänyt ja meidän prosentit jäi todella alhaisiksi. Se oli pettymys, sillä rata oli Ekin rennoimpia koskaan. Kyseinen tuomari olisi selvästi halunut nähdä vähän liikkuvampaa rataa.


Lämpötila alkoi koulukokeen jälkeen olla lähemmäs +25c, joten pidin esteverryttelyn mahdollisimman lyhyenä. Ekin herättelyä ja hyppyjen hallittavuutta. Fiilis oli vetelä.
En vaihtanut gägi-kuolainta vaan lähdin radalle normaalilla kolmipala kuolaimella ajatellen, kyllä se on niin rauhallinen että no problem! -väärässä olin, taas kerran :D
No, kyllä se nollaradan sieltä hyppeli mutta eipä selässä voinut muuta tehdä kuin ohjata ja jarruttaa. Sillämielellä todella huono ja epäsiisti rata, mutta nolla riittänee tässäkohtaa kilpailua. Pääasia ettei vauhdiltaan ottanut puomeja alas.


Huolto- ja ruokatauko ennen maasto-osuutta. Eki oli rauhallinen, pääsi pesulle sekä ruoka ja vesi maistui. Vihdoinkin, sillä Ekin kanssa on aina vähän kikkailua että sen saa kisapaikoilla juomaan. Kuskilla on aina stressiä kun lämpötilat nousee, kisapäivät on pitkiä ja hevonen kieltäytyy juomasta.
Onneksi Kinkku on tässäasiassa loistava luonteeltaan, juo aina kun vettä tarjotaan! :) 

Maastorataan tutustuminen, selvisi ettei ole se helpoin tuttarin rata. Ainakin meille pari estetehtävää olivat jo etukäteen tiedossa vaikeimmiksi paikoiksi. Että töitä maastossa tulisi riittämään. Päästiin myös tutustumaan Ypäjän uuteen vesiesteeseen joka oli toteutettu este/metsäkentän läheisyyteen.

Hokit jalkaan ja kohti maastoverryttelyä. Eki tuntui rauhalliselta ja melko varmalta etenijältä. Fiilis oli jees. Otin muutaman ylimääräisen hypyn esteille vinolla lähestymisellä varmistaakseni että Eki on oikeasti kuulolla ja tekee mitä pyydetään.

isompi Ypäjäpöytä cHeidi Lammi

Ja mikä fiilis! Eki teki siististi ja varmasti estevirheettömän maaston! <3 Uudella vedellä otettiin rauhassa, jonka vuoksi jouduttiin luokan ihanneajan yläpuolelle saaden 6 aikavirhettä. Se ei tässä kohtaa paljoa mieltä painanut sillä maasto oli aivan super. Sijoitus oli luokan puolivälin paikkeilla, siihen vaikutti suuresti nuo erittäin matalat kouluprosentit.
Kilpailu oli erittäin onnistunut kokonaisuudessaan ja me käännetään nyt katseet kohti kisaviikkoa! :)

Radan viimeinen puolikaari cLeena Kahisaari

maalisuoralla kytätään kelloa :D c Leena Kahisaari


Videot c Susan Westman

perjantai 11. toukokuuta 2018

11 / 2018 Kinkku nostaa tasoaan

Hitaasti mutta varmasti. Me edetään pikkuhiljaa ylöspäin. Kinkku kävi tiistaina Ypäjällä opiskelijoiden järkkäämissä 1-tason estekilpailuissa. Käytökseltään tälläkertaa melko tasainen ja fiksu! Positiivista.

Hyppäsimme nuorille hevosille avoimen 70cm -luokan arvostelulla A.1.0. Hevoset saivat verrytellä kilpailuareenalla n.20min ennen luokan alkua. Tämä järjestely auttoi paljon ja oli isoksi avuksi koulutusmielessä.
Kinkku oli areenalle saavuttaessa jännittynyt, kyttäsi estejohteita, tuomaritornia, aitoja ja muita hevosia. Hetken siellä pyörittyämme se oli jo ratsastettavissa ja hypytkin sujuivat hyvin. Intoa riitti, mutta mitään tuhmuuksia se ei edes yrittänyt tehdä. Super!

Lähdimme starttiin neljäntenä luokastamme, joten siirryimme yhteisen verryttelyn päätyttyä vielä normaalille verryttelyalueelle kävelemään.


Kinkku oli superhieno, kuten kuvista näkee. Kuskilla on tyypillinen ''kohta katapultti lähtee'' -asento ihan vaan varmuuden vuoksi 😂🙈 No.. oppia ikä kaikki, luottamus syvenee päivä päivältä :)

Kinkku teki omaksi yllätykseksenikin puhtaan suorituksen puomeja kolistelematta! Laukka oli useasti liian pitkä jätkän menohalujen vuoksi ja hypyt olivat kaukaa lähteneitä ja laakoja, mutta tässä kohtaa koulutusta tärkeintä oli vain päästä esteistä yli. Hifistellään sitten kun sen aika on.

Seuraavaksi Kinkku hyppää 70cm 367.1 Littoisissa, Hannulantallilla 20.5. :)



Kinkku aloitti myös vesiharjoittelun. Homma alkoi kuivalla pressulla josta etenemme vesipressuun ja lopulta menemme oikeaan veteen. Ja tämä kaikki ihan ensin maastakäsin. Kun se sujuu, alamme harjoitella selästä käsin. Kyseisellä menetelmällä on helppo opettaa myös pitkän veden hyppääminen näin herkillä yksilöillä. Normaalia vesimattoa Kinkku onkin hypännyt jo ongelmitta. Ainoastaan tuo luonnon oma vesieste tuotti viimeksi ongelmia. Ja tämänluonteisen hevosen kimppuun ei voi hyökätä tai ns.pakottaa veteen, sillä tuloksena olisi todennäköisesti hevonen joka ei koskaan enää veteen mene. Siksi Kinkku opetetaan sen ehdoilla, jotta tuloksena on itse veteen haluava hevonen joka tykkää olla ratsastajan kanssa hommissa! :)

Mulla oli tähän video, mutta yllättäen se ei ole tänään halukas tähän ilmestymään joten palataan asiaan seuraavalla kerralla kun tekniset ongelman on selvitetty :D

maanantai 7. toukokuuta 2018

10 / 2018 Paluu tulevaisuuteen


Niin on taas aikaa kulunut ja asiat edenneet kovaa vauhtia! 
Kinkku on taas täysillä mukana treenissä kaatumisen jälkeen ja edistyy hurjaa vauhtia. Kuinka onkaan mukava saada kouluttaa omaa kasvattia kohti kilparatoja ja tehdä työtä ihan itselle, omaa vauhtia. Kukaan ei tule sanomaan kuinka on kiire sinne ja tänne ikäluokka kilpailuihin. Me tehdään omaa vauhtia Kinkkua kuunnellen ja toivon siitä itelle pitkäaikasta kaveria! Luottamusta on rakennettu varsasta asti💗 

Kilpailut-välilehdeltä saattoi joku jo huomata, Kinkun viimeisin harkkatulos on merkittynä. Jätkä kävi Korpimäessä koulurataharjoituksissa viime sunnuntaina. Valitsin luokaksi heC:1, sillä siinä pääsee vähän käsiksi nuoreen, mutta on mahdollista vähän ajelehtia rataa läpi. Verkassa aika hyvä fiilis, Kinkku oli kivasti avuilla. Radalla kuitenkin päästiin esittämään niitä temppuja... Kohdassa 6 BH kokorataleikkaa askeleen pidennys keventäen) tuomari antoi pisteitä 3.0 kommenttina ''yrittää poistua paikalta''.  Noh, harjoitus tekee mestarin, kohti uusia koitoksia! 😀

Maastoesteilläkin ehdittiin käydä Ypäjällä aluevalmennusten yhteydessä. Kinkku uskalsi vihdoin hypätä niitä rennosti! Veteen ei vielä uskaltanut, siinä seuraavan kotitreenin aihe :D




No mutta mitä tulee meidän pikkuhirmuun, ihkaomaan tallimaskottiin! Tämäkin tapaus omakasvatti, tiedoksi niille joilta esittelysivu on jäänyt vielä lukematta. Ikää jo huimat 9v. Mieletöntä kuinka aika meneekään nopeasti. Pampula on selvittänyt vihdoin kavio-ongelmat. Häntä vaivasi kenkien aiheuttama irtoseinämäisyys. Ja ennenkuin kukaan tulee kertomaan netin ihmeellisestä maailmasta että oikein lyödyt kengät eivät aiheuta ongelmaa niin voi jättää kommentoimatta :) 
Ponilla on pehmeät valkokaviot jotka eivät kestäneet lyhyttä kengitysväliä. Etsittiin varovasti hieman pidempää väliä, jolloin seurasi jo mainittu uusi ongelma. Näitä pieniä ei oo tarkotettu ihan kengättäväksi.. Bootsit olisi yksi vaihtoehto, mutta se olisi iso investointi, eikä niiden istuvuudesta voi näin pienen kohdalla olla kovin varma. 
Olemme päätyneet kengättömyyteen Pampulan kohdalla sen vuoksi, että se pärjää näinkin. Liikutus hoidetaan pehmeällä ja hyvällä pohjalla, joten ongelmaa ei ole. Ammattilainen vuolee säännöllisesti. 
Tytöt (kohta 3. ja 5.v pikkusiskoni) ovat ahkerasti harjoitelleet ponin hoitoa, varustamista ja ratsastamista. Kuvia tulossa roppakaupalla tyttöjen touhuista! :) 

Ponia vaivaa tällähetkellä melkoinen ylipaino, joten kun kaviot on nyt kunnossa, starttaa uusi ''kesäksi kuntoon'' -projekti. Poni pääsee ennen laidunkauden alkua ylimääräisistä kiloistaan ja voi mutustaa sitten paremmilla mielin herkkuruohoa.




Klippasin Pampulalle myös vauhtiraidat kylkeen + koko vatsan alueen jotta treenit kulkisi kevyemmin. Siinä se laihtui heti 50kg..

Luolavuorenkoulussa, Inkilän yksikössä poni kävi ajeluttamassa nuoria erityislapsia ja käyttäytyminen oli täys +10. Ei äänet, hälinät tai muut häiriötekijät häntä hetkauttaneet <3





Ekin kohdalla tunnetusti sattuu ja tapahtuu, siitä tulossa lisää selontekoa myöhemmin. Mutta lyhyesti ja ytimekkäästi, ''turhaa'' saikkua on riittänyt. Polviongelmista kun selvittiin niin eiköhän toisen takajalan jännealue pullottanut rajusti ja siitä vahva epäily jänne/hankkarivammaan.
Saikun ja ultran jälkeen luojan kiitos selvisi että kaikki jalassa on ehjää, vain paksuuntunutta ihoa joka saattaa johtua kolauksesta tmv. Treenissä taas! Ypäjällä käytiin myös maastoestetreenissä ja helpon tehtävät sujuivat ongelmitta. Eki aloittaa ulkokenttäkauden Ypäjän tuttarista 12.5.




Pieniä hautahölmöilyjä Eki ei voinut tietenkään jättää tekemättä... Mutta loppuhyvin, kaikki hyvin ja vesileikit oli jätkän ehdoton suosikki.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

9 / 2018 spring is coming


 
 Ai mikä kevät? Ai mikä karvanlähtö? Ai mullavai? Tästä jokavuotisesta karvanlähdöstä sen tietää, kevät ja sitä myöden kesä on tulossa. Vaikka ikkunasta katsottuna se ei siltä tunnukkaan. 
Meillä hepat aloitti jo muutama viikko sitten karvanvaihdon, mutta nyt kuluneen viikon aikana pohjavillaa on lähtenyt reippaaseen tahtiin. Pampula muuttuu karvamammutista takaisin poniksi ja Kinkku alkaa näyttää hevoselta. Ekin kohdalla vaihto on huomattavasti hillitympää klippauksen johdosta.  Jokapäiväinen käsitreeni kuitenkin jatkuu vielä pitkään, kesään kun on matkaa... Pampula on kesäkarvassa hyvällätuurilla heinäkuun puolivälissä, viihtyy siinä parisen viikkoa ja aloittaakin jo uuden pohjavillan kasvatuksen. Shettikset 💗💗



Eki kävi tosiaan klinikalla tarkistuttamassa takapolvet ennen kisakauden vauhtiin pääsyä. Vasemmansta takajalasta saatiin minimaalinen reaktio ylä- ja alanivelestä taivutuksessa. Ylä- ja alanivel piikitettiin kuvista löytyneen pienen terävyyden vuoksi. Tyypillisiä urheiluhevosen muutoksia ja Ekin ikä huomioon ottaen tämä oli odotettavissa. Nyt kävellään vielä viikonverran ja palaillaan sitten hiljalleen normaaliin treeniin.

Jätetään vielä pääsiäisen aluevalmennukset välistä jotta Eki saa palautua rauhassa. Viimeksi mainitsemani Ypäjän treenileirin suunnitelmiin tehtiin vähän muutoksia ja lähdenkin matkaan vain Kinkun kanssa ja yhdeksi päiväksi. Eki pääsee aloittamaan hommia kotimaneesissa :)





torstai 22. maaliskuuta 2018

8 / 2018 Kinkku kerää kilpailukokemusta



Kinkku käväisi maaliskuun alussa Lempäälän Ratsuniityssä Tuija Rosenqvistin ja Aki Karhapään luona maastoestetreenissä. Treeni alkoi lupaavasti, Kinkku hyppäsi elämänsä ekat maastoesteet ratsastajan kanssa. Jätkällä on vielä ajoittain hieman heikko tasapaino ja itseluottamuksessa on puutteita. Tämä todennäköisesti aiheutti sen että Kinkku lopetti hyppäämisen siihen. Hypyt olivat liioiteltuja ja hän taisi itse säikähtää isoja hyppyjään. Ei hyvällä, eikä pahalla.
Päädyimme lopulta hyppäämään loppuvalmennuksen erikoisrataesteillä ja pääsimme kehumaan Kinkkua siitä. Rataesteiden alla oli heinäpaalia, vesimattoa, laatikkoa jne. No problem.


Jatkoimme kilpailujen merkeissä oman seuramme 1-tason hallikilpailuissa. Päätimme hypätä 50cm arv.367.1 jotta hyppääminen olisi lapselle helppoa kilpailujännityksen kanssa.
Verryttelyssä Kinkku pääsi yllättämään verkkaesteellä kieltäen rajusti ja keulien jolloin otin oman nenäni kanssa kunnon osuman Kinkun niskan kanssa... Olin varma että nyt hajosi nenä :D
Tunnottomalla nassulla radalle ja hirmu sujuvaa ja rentoa etenemistä! Ei enää yhtään käsijarrua ja se riitti meille. Hieno 0-0 tulos ja hyvillä mielin kotiin. Seuraavissa karkeloissa otetaan isompia esteitä :)



Seuraavaksi siirryimme ensimmäisiin virallisiin koulukilpailuihin. Kannuksia ehdittiin harjoitella yhden kerran ennen kilpailuja ja sehän pisti Kinkun vähän kiukuttelemaan. Nuoret kun kipeyttävät kylkensä herkästi ja Kinkku on tunnetusti vähän nokkiinsa ottava ja tulinen tapaus.
Verryttelyaikaa oli ryhmässä vaivaiset 15min. Tein mitä tehtävissä oli ja eikun radalle.
No hups.. jätkä esitti radalla kaikkea muuta kuin mitä piti. Löytyi vastustelua, kaahailua, pakittelua... Tuomarin loppukommenteissa luki: ''Lupaava ratsukko, väläyttää miellyttävää liikettä. Tänään kuitenkin liikaa vauhtia ja kiemurtelua.'' -Katja Törrönen.
Hyväksytty tulos ihme ja kumma 56,27%, olin täysin varautunut hylättyyn suoritukseen.

C Annika Mäki /photomagalleria

C Annika Mäki /photomagalleria

Kirsi Lönnmarkin ja Tomas Kivirannan estevalmennuksissa on sujunut erittäin hyvin!
Kirsi Hagnerin kouluvalmennuksissa käydään ahkerasti ja nyt aletaan saada vähän jo liikettä ulos.
Pääsiäisviikonloppuna olen molempien jätkien kanssa Ypäjällä treenileirillä. Pampula saa jäädä kotiin lasten paijattavaksi <3

lauantai 17. maaliskuuta 2018

7 / 2018 hallikenttäkilpailut

9.3 oli kauan odotettu kenttäkauden aloitus Ypäjällä hallikenttäkilpailuissa. Starttasimme entisen tutustumisluokan eli 90cm.
Kouluosuus heB:3, meni melko mallikkaasti, Eki väläytti rentoja pätkiä ja antoi ratsastettavuudellaan parhaan kouluradan tähän asti. ~62% ja risat ja ollaan tyytyväisiä. Laukkalävistäjän Eki tuttuun tapaan rikkoi ihan huolella. Niin rento ja hyvä se oli lävistäjälle tullessa etten pelannut varmanpäälle ja päätin olla häiritsemättä sitä. Ei olisi kannattanut luottaa.. :D



Esteosuus 90cm arv.A.2.0 oli verryttelyryhmissä, joten jouduimme odottamaan lähes kaksi tuntia esteosuuteen. Eki piti lepotauon trailerissa sillävälin. Vielä kaikki oli hyvin ja Eki vaikutti rauhalliselta ja tyytyväiseltä.
Esteverryttely oli suoraansanottuna kaaos. Hevosia oli otettu kyseiseen verryttelyryhmään aivan liikaa ja Eki kävi pahasti kierroksilla.
Hyppyaikaa ei juuri ollut, vaikka sitä myönnettiin ryhmälle enemmän kuin aiemmin luvattu 15minuuttia. Mutta parhaamme tehtiin ja sillä mennään mitä on annettu.
Starttasimme verryttelyryhmän toisena ratsukkona ja rata lähti käyntiin yllättävän hyvin. Yhden spurtin jälkeen Eki jäi kuitenkin hieman ''nokilleen'' enkä tajunnut nostaa sitä ylös tarpeeksi ennen yhdenlaukan sarjaa. Sieltä se pahamaineinen puomi pamahti alas. Hyppy oli huono.



Ja taas kävelyn jälkeen lepotauko Ekille trailerissa. Kävimme kävelemässä huolella maastoradan ja tiedossa oli pari haastavaa paikkaa jossa tulisi ratsastaa 110% oikein ja saada hevonen rehellisesti avuille. Ell tarkastus suoritettiin näissä kilpailuissa esteverryttelyn ja -radan aikana eikä meille siitä huomautettavaa.
Lähdin suorittamaan maastoverryttelyä hyvin tehdyllä suunnitelmalla. Jouduin sen kuitenkin pian unohtamaan, sillä Eki oli rauhallinen ja positiivinen kaikkeen tekemiseen. Sain tulla kaikille esteillä läheltä ja kaukaa, suorassa ja vinosti. Edes kaverit eivät villiinnyttäneet ja Eki vaikutti tyytyväiseltä. Vihdoin mulla oli rauhallinen hevonen! Onko moista päivää aiemmin edes nähty..

Radalle saavuttaessa otin yhden verryttelyhypyn 1.esteelle, hyvä fiilis!
Niin hyvällä fiilarilla lähdin suorittamaan rataa, että unohdin laittaa kellon päälle. Tajusin sen vasta lähestyttäessä 3. estettä, joten annoin olla ja päätin että tavoite on vain päästä maaliin. Meillä kun on viimekaudelta 3kpl tuttarihylsyä alla.. (sen jälkeen tehty pari harrastetta osallistumisoikeuden vahvistavan tuloksen saamiseksi).
Fiilis maalissa oli aika huikea! Ei yhtään estevirhettä. Vain aikavirheitä ihanneajan alittamisesta. Sitä kun ei uskalla jarrutella kun kello ei ole päällä. Isolaukkaisella hevosella näin pienessä luokassa tämä on aika tyypillistä. Lähdimme maastokokeeseen sijalta 19 ja nousimme lopulta sijalle 17/33. Tähän ollaan tyytyväisiä! :)



Kotiin päästyämme Eki oli normaali oma itsensä ja alkoi syödä karsinassa heiniä. Päätin kuitenkin vielä laittaa Ekin jaloittelemaan tarhaan ennen iltatallin tekoa.
Palatessani tallille 1,5 tunnin päästä, Eki ei ollutkaan syönyt heiniään tarhasta ja seisoi pää painuksissa keskellä tarhaa, paikassa jossa se ei normaalisti aikaansa vietä. Tässä kohtaa olen onnellinen voidessani seurata hevosieni käyttäytymistä pitkin päivää, sillä nyt havaitsin heti ettei kaikki ole kunnossa.
Portille Eki ei haettaessa tullut, eikä juuri reagoinut kutsuihin. Normaalisti kun ollaan portilla odottamassa talliin pääsyä.
Tallissa tajusin hevosen olevan lämpöä hehkuva tulipesä. Loimia pois ja soitto päivystävälle. Ei syö, ei juo, lämpöä 40,2. Eki sai nopeasti hoitoa ja tutkimusten jälkeen epämääräiseksi ja epävarmaksi  diagnoosiksi saimme ''lievä kuljetuskuume''. Letkutettiin heti ämpärillinen vettä ja tulehduskipulääkettä suoneen.
Meidän onneksi tilanne huomattiin heti ja Eki sai nopeasti parasta mahdollista hoitoa. Vointi lähti kohenemaan nopeasti eikä kyseisen yön jälkeen ole lämpöä esiintynyt. Seuraavat päivät vahdimme juomista ja juotin lämmintä pellavamössöä Ekille usean kerran päivässä. Ruoka alkoi maistua heti seuraavana päivänä. Viikon ollaan nyt kävelty ja Eki on ollut normaali villi omaitsensä. Pääsemme jatkamaan treenejä tuota pikaa :) Maanantaina käymme vielä klinikalla tarkistuttamassa takapolvet ennen kilpailukauden vauhtiin pääsyä. Sitten voimme hyvillämielin jatkaa treenejä kohti kesän päätavoitteita!


tiistai 20. helmikuuta 2018

6 / 2018 Ypäjä Arctic Show



Viikonloppu vierähti Ypäjällä Arctic Shown parissa.
Eki hyppäsi molempina päivinä luokan 110cm, vain arvostelu vaihtui.
Ensimmäisenä päivänä en saanut Ekiin yhteyttä edes verryttelyssä. Hevonen oli vahva edestä, mutta kävi kuumana eikä antanut vaikuttaa jalalla. Pian oli aika siirtyä radalle ja yllättäen se hyvä moodi ei ilmesty itsellään sinne radalle. Mentiin sillä mitä oli annettu.
Rata meni sillä entisellä mallilla, eli hevonen vie ja kuski vikisee, roikkuen ohjissa tietenkin. En päässyt ratsastamaan jalalla, enkä kohti tehtäviä. Kolme puomiahan sieltä tuli.

Seuraavana päivänä lähdettiin korjaamaan tilanne jo verryttelyssä. Hinkkasin sileänverryttelyssä avut kunnolla läpi, takajalat alle ja jalasta eteen. Kevyellä kädellä. Sama fiilis verkkahyppyihin. Ja tsadam! Homma sujui myös radalla ja pääsimme tekemään siellä töitä. Yhdeltä okseri-pysty linjalta jätin viimeisen puolipidätteen tekemättä ja se pystyn puomi tuli hipaisten alas. Äsh! Mutta muuten ollaan tyytyväisiä, rata oli siisti ja sujuva! (jopa katsojien mielestä homma näytti kiitettävältä ;) )






Videot radoista on Havenilta tuttuun tapaan tilattu, ne ilmestyvät ainakin kilpailukalenterin puolelle lähiaikoina.  Myös juttua edistymisestä, asenteesta ja motivaatiosta on vireillä.. :)

tiistai 13. helmikuuta 2018

5 / 2018 putkiaisalla hiihtoratsastus + aluevalmennus

Löysin Muuliprojektin tekstistä huippuhyvän ohjeen koskien hiihtoratsastusta. Kiitos Kaisalle ohjeista! Kyseessä on siis putkiaisa, johon hiihtäjä voi kiinnittää itsensä ja mahdollistaa täten hiihtoratsastuksen, tai tässätapauksessa varmaan enemmän hiihtoajon, ilman ponin/hevosen selässä olevaa kuskia. Ladatessani facebookiin pienen hiihtovideon, sain jo useita kommentteja ohjeiden toivossa. Jotta vältytään hirmuiselta sodalta ja mielipahalta, on tietenkin vastauksena mainostettu Muuliprojektin tekstiä :)

Tästä syystä en myöskään kirjoittele tähän sen tarkempia ohjeita, sillä ne on paremmin kuin hyvin kirjoitettuna alkuperäisessä lähteessä. Me hieman hienosäädämme aisaa, jotta saamme sen mukavammaksi meille. Putkiaisa jäi turhan kauas hiihtäjästä joka epävakautti ajoa ja siirtymisiä. Tämä saattaa johtua kiinnityksestä, joten siihen pientä muutosta.
Aisa jää meillä myös kovin alas hiihtäjän reisille, joka ei ole mukava jarrutuksissa. Säädämme hieman ponin silavaljaita ja kuskin kiinnitystä, jolloin toivon että saamme aisan kuskille sopivalle korkeudelle.
Videolla pieni maistiainen hiihdosta. Naapurin autolle (ja ehkä naapurille itselleenkin) pahoittelut videoon joutumisesta.



Ekin kanssa oltiin tuttuun tapaan aluevalmennuksissa Huittisissa viikonloppuna. Sileellä työskenneltiin hallikenttäkilpailujen kouluosuuden parissa ja siitä todella oli hyötyä. Kuinka yksinkertaiset asiat voikaan olla vaikeita? 
Volttikahdeksikko jossa hevonen suoristuu keskellä, ei kaadu kaarteissa, taipuu rehellisesti koko kropastaan, liikkuu jalasta eteen säilyttäen tahdin. Pysyy pehmeänä kädelle... ah, lista on loputon :D
Rataesteillä päästiin tekemään erilaisia tehtäviä, saimme maneesiin mahdutettua myös coffinin ja kapeampia muureja.
Kun pysyy kuskilla muistissa; omistat kaksi ohjaa, käännät koko hevosta, laukka kuntoon ennen kaarteita/tehtäviä ja luottamus omaan ja hevosen osaamiseen, niin paketti on valmis! Saatiin tosi hyviä pätkiä ja näillä eväillä on hirmu hyvä jatkaa kilpailuja seuraavana viikonloppuna Ypäjällä arctic showssa. Videolla yksi rata :)


Maaliskuun aluevalmennuksessa päästään maastoesteille Ypäjän Haimihalliin. Valmistellaan ratsukot hallikenttäkilpailuun.

torstai 8. helmikuuta 2018

4 / 2018 Miten meillä menee ?

Mitä kuuluu? Miten menee? -tyypillisiä kysymyksiä, joita nykypäivänä harvemmin kuulee. Se on surullista. Nykyään yhä harvemmin kohtaa ihmisten välistä kiinnostusta toisten tekemisistä. Mutta miksi näin on? Mihin tämä maailma on menossa? Sitä on tullut itse pohdittua useammankin kerran.

''Paras tapa välttää pettymyksiä on se, ettei odota yhtään mitään keneltäkään''

Sanonta pitää hyvin paikkansa. Itselleni on tärkeää tuntea että ympäristö välittää ja he juurikin osoittavat sitä kysymällä kuulumisia. Samalla koen tärkeäksi tietää mitä muille kuuluu. Jokainen voisikin siis tarkistaa hetimiten ystäviensä voinnin.. ;)

Mutta asiaan. Miten meillä menee.
Ekin kanssa hommat kulkee melko hyvin. Riehumisvaihde käy jo huomattavasti hitaammalla joten mulla on satakertaa paremmat mahdollisuudet pysyä satulassa, pellolla koettujen lumisukellusten sijaan. Viime sunnuntaina Eki kävi tekemässä koulurataharjoituksissa heB K.N. Specialin, saaden 60,6%. Jätkä kävi kuumana ja rikkoi laukat mennentullen. Tuomari kehui kuitenkin letkeäliikkeiseksi hevoseksi, joka tilanteesta huolimatta suoritti tehtävät melko hyvin avuilla.



Mitä Kinkkuun tulee, homma sujuu myöskin odotettua paremmin.
Pikkujätkä on ollut melko hyväntuulinen ja miellyttämishaluinen. Toki kaikki nuorille tyypilliset jekut tulee lähes päivittäin arjessa vastaan, mutta kuuluvat asiaan. Ja pakko todeta ettei arki näiden kanssa käy yksitoikkoiseksi tai tylsäksi.
Kinkku kävi myös samaisissa koulurataharjoituksissa. Ensimmäistä kertaa valkoisten aitojen sisällä, sekä tekemässä kokonaista ohjelmaa. Ohjelmana meillä FEI 4v koulurats.ohjelma 2015. Verryttelyssä äärimmäisen hyväkäytöksinen ja ratsastettavuus hiveli täydellisyyttä tilanne huomioon ottaen.
Radalla alkoi kuitenki jännittää ja hevonen jäi pahasti pohkeen taakse. Tasapaino ei tällöin ihan riittänytkään ohjelman tehtäviin. Tuomari kehui kuitenkin potentiaaliseksi ja kollegiaalisella arvostelulla kerättiin 66,4% johon ollaan ihan tyytyväisiä.

Ali-kujanpään maneesilla homma toimii! Varaussysteemi on helppo ja kanssaratsastajat mukavaa sakkia :) 

Molempien jätkien kouluradat on videoitu harjoituksen järjestäjän toimesta ja ne toimitetaan jälkikäteen kilpailijoille. Odotellaan siis vielä hetki vidoiden saapumista.. :)

Mitä tulee meidän pikkuhirmun, Pampulan elämään. Hän on saanut vetää kärryjä ihan tosissaan viimeaikoina. Kehitteillä on myös putkiaisa, joka mahdollistaa hiihto/pulkkaratsastuksen ilman ratsastajaa. Tästä saatte kuvia ja vidoita aisan valmistuttua ja koeajohan onkin sitten parasta huvia! ;)

Tulevana viikonloppuna ollaan Ekin kanssa liiton aluevalmennuksessa. Vielä tämä valmennussetti vietetään Huittisissa, Maija Yli-Huhtalan luona koulu- ja ratesteiden parissa ja maaliskuussa päästään Ypäjälle hallimaastotreeneihin.  Maaliskuussa alkaa myös kenttäkilpailut. Eki starttaa Ypäjän hallikenttiksissä tuttarin. Niihin tunnelmiin palaamme myöhemmin.

Nyt hyödynnetään pakkaset ja lumi, tehdään hanki- ja mäkitreeniä, vähän kestävyyttä vahvistavaa laukkatreeniä ja kouluvalmennuksissa aletaan keskittyä teknisiin tehtäviin. Eki kilpailee myös Ypäjä Arctic Showssa, nähdään siellä! :)

torstai 1. helmikuuta 2018

3 / 2018 Kilpailukauden avaus

Molemmat jätkät kävivät avaamassa kilpailukauden Salossa sunnuntaina 28.1. Salo Riding Club järjesti ratsastuskeskus Merlitzissä 1-tason estekilpailut.

Kinkku aloitti kilpailu-uransa varovasti 40/60cm A.0.0 luokassa hypäten 40cm korkeudella. Pikkujätkää jännitti todenteolla ja sujuvuus jäi melko heikoksi. Jokatapauksessa luotti kuskiin ja päästiin maaliin asti!  Ja vain yksi jarruttelu on katsottu kielloksi. Tuloksena siis 4vp.

Verryttelyssä oli pieniä ongelmia päästä kyytiin kun tietenkään ei juoksutusmahdollisuutta ole, eikä kuulukaan olla ja jätkää jännitti toden teolla. Kinkku oli vähän tiloissaan ja ilman kauhukahvaa mulla oli ajoittain vähän jännät paikat. Täytyy virittää sille satulaan pienempi kauhukahva joka on sallittu myös radoilla. Kaiuttimet särisivät, yleisö taputti ja muut ratsastajat suhistivat ohi verryttelyssä tyypilliseen tapaan.
Sinne me kuitenkin mahduimme ja pääsimme lopulta esteiden yli rennommalla fiiliksellä.



Eki otti kauden alkuun lämppäriluokaksi 110cm A.2.0. Lähdettiin pitämään narut kädessä ja muistamaan viime valmennusten ohjeet. Ja Ekihän hyppäsi mielettömän hyvin ja kuskilla pysyi homma hallussa alusta loppuun. Hieno nollarata ja luokassa 2.sija. Ekin villiinnyttyä ratsastin rauhassa isomman tien jolloin menetimme useita sekunteja aikaa. Mutta parempi näin, meillä oli nyt siisti ja hallittu rata! :)
Ekin kanssa saimme verryttelyssä valmentajaltamme Tomakselta hyviä täsmävinkkejä ja saimme tosi jees fiiliksen radalle.





perjantai 26. tammikuuta 2018

2 / 2018 Maija Yli-Huhtala Horses /L-S kenttärengas




Siitä heti kättelyssä pari videota aluevalmennuksista, ja matkassa mukana oli Eki. Kuinka voikaan yksinkertaiset ja pienet tehtävät joskus tuntua vaikeilta.

Kouluosuudella tehtiin ihan kelpo pätkiä, saatiin hyvin kehuja. Tehtiin väistöjä ravissa, vastalaukkoja ja kiemurauria. Haettiin Ekiä pyöreämpäön muotoon ja alemmas. Nyt se vähän kulkee ylhäällä eikä käytä itseään koko selän läpi. Juoksee vähän apuja karkuin. Saimme muutettua tyylin ja homma eteni. Tämän moodin kun saisi vielä jokapäiväiseen harjoitteluun. Tuloksia odotetaan syntyvän.

Estepuolella meillä oli vähän vaikeuksia. Ja ne olivat tälläkertaa täysin ratsastajan.
Kun sitten vihdoin sain punaisesta langasta, siitä meidän ongelman ytimestä kiinni, aloin ratsastaa loppuun asti, vaadin enemmän kuin Eki antoi ja lopetin sähläämisen. Kappas, hevonen lopetti kanttailun, oikomisen ja riehumisen ja homma alkoi kulkea. Super ! Tämän kun muistaa loppuun asti ja läpi kauden, uskoisi että saamme enemmän aikaan kuin viimekaudella.





torstai 18. tammikuuta 2018

1 / 2018 fiilareissa


Mul on taskus pari unelmaa mutta matkalla myös pari muuttujaa. Juuri kun on kaikki kaunista joku vetää maton mun alta. Elämäs kaks vaihtoehtoa taistelen tai kaadun taistellessa. Luovuta ei löydy sanakirjasta jonka pienenä sain faijalta..  (Mikko Harju-Taivas ei oo rajana)


Jatketaan vuoden 2018 merkeissä. Positiivisena ja täydellä teholla kuten tähänkin asti. Motivaatioita löytyy enemmän kuin pienestä kylästä. Viime kuukausien ja tarkemmin ehkä viime viikkojen aikana on pysynyt vahvana mielessä sanonta ''ei nouse ylpeys hattuun tässä lajissa''. Tähän viitaten nuo Mikko Harjun lausumat sana kolahtaa syvälle. 

Kinkun kanssa on päästy treenailemaan melko aktiivisesti. Välissä oli pientä kavio- ja kenkäongelmaa, jotka onneksi on taas kunnossa. Nämä suomen hirmuiset pakkaslukematkin saa pikkupojan pään vähän turhan sekaisin. Mitä tulee 5-vuotis kevään diivailevaan uhmaikään, onkin paketti jo valmis. 




Videolla parinviikon takainen Kirsi Lönnmarkin estevalmennus. Jätkä suoritti hyvin ja osoitti erityisen positiivista fiilistä. 
Seuraavalla viikolla oltiinkin Tomas Kivirannan luona Salossa, valmistelemassa alkavaa kilpailukautta. Mitä tulee Kinkun ajatuksiin, hän ei olisi ylittänyt edes maapuomia. Hän kyseenalaisti kaiken. Alkeista lähtien, ''äiti onko pakko''.  Kärsivällisyyttä tämä ainakin kehittää, toisinaan turhankin paljon.



Eki vietti ansaittua lomaa vuodenvaihteessa ja palasi treeniin porrastetusti. Kävi ottamassa treenituntumaa, ja sai taas hetken palautua. Nyt aletaan olla taas hyvässä vireessä.
Viikonloppuna ollaan alueen kenttäaluevalmennuksessa Huittisissa, Maija Yli-Huhtalan luona tekemässä sekä koulu- että estetreeniä teoriaopintojen ympärillä.
Ekistä ei juuri video- tai edes kuvamateriaalia ole, sillä kuljen sen kanssa maneesilla suurimmaksi osaksi yksin. Viikonlopun treenistä on kuitenkin matskua tulossa :)  (kiitos siitä mun superhyper parhaalle hoitajalle<3)



Ja jotta saadaan aloitettua vuosi täysin puhtaalta pöydältä, kerrottakoon myös meidän pienen jääkarhun kuulumiset. Pampula on ollut aktiivisesti Julian kanssa hommissa, vaikka silti turhaa energiaa löytyy.. Kärryajelulla on käyty pahimpina päivinä, jotta lasten on taas turvallista touhuta ponin kanssa. 



niin on neiti ylpeä joulupukin tuomasta Frozen-satulahuovasta


Vihdoin on saatu myös lunta tänne etelä-suomeen ja toivottavasti päästään parempaan hankitreeniin kuin tähän asti. Kura ja toisena vaihtoehtona jää, alkaa tulla jo korvista ulos. En oo yhtään talvi-ihmisiä, kesä on ainoa oikea vuodenaika. Mutta silti, mä toivoisin tähän tammi-helmikuulle pikkusen sitä valkosta tavaraa ja ihan -10 on sopiva. Ei kiitti enempää eikä vähempää, ja kun vaativaksi alkaa, myös tuulen vois lakkauttaa kesään asti. Toiveeni on toivonmukaan kuultu ;).