tiistai 20. helmikuuta 2018

6 / 2018 Ypäjä Arctic Show



Viikonloppu vierähti Ypäjällä Arctic Shown parissa.
Eki hyppäsi molempina päivinä luokan 110cm, vain arvostelu vaihtui.
Ensimmäisenä päivänä en saanut Ekiin yhteyttä edes verryttelyssä. Hevonen oli vahva edestä, mutta kävi kuumana eikä antanut vaikuttaa jalalla. Pian oli aika siirtyä radalle ja yllättäen se hyvä moodi ei ilmesty itsellään sinne radalle. Mentiin sillä mitä oli annettu.
Rata meni sillä entisellä mallilla, eli hevonen vie ja kuski vikisee, roikkuen ohjissa tietenkin. En päässyt ratsastamaan jalalla, enkä kohti tehtäviä. Kolme puomiahan sieltä tuli.

Seuraavana päivänä lähdettiin korjaamaan tilanne jo verryttelyssä. Hinkkasin sileänverryttelyssä avut kunnolla läpi, takajalat alle ja jalasta eteen. Kevyellä kädellä. Sama fiilis verkkahyppyihin. Ja tsadam! Homma sujui myös radalla ja pääsimme tekemään siellä töitä. Yhdeltä okseri-pysty linjalta jätin viimeisen puolipidätteen tekemättä ja se pystyn puomi tuli hipaisten alas. Äsh! Mutta muuten ollaan tyytyväisiä, rata oli siisti ja sujuva! (jopa katsojien mielestä homma näytti kiitettävältä ;) )






Videot radoista on Havenilta tuttuun tapaan tilattu, ne ilmestyvät ainakin kilpailukalenterin puolelle lähiaikoina.  Myös juttua edistymisestä, asenteesta ja motivaatiosta on vireillä.. :)

tiistai 13. helmikuuta 2018

5 / 2018 putkiaisalla hiihtoratsastus + aluevalmennus

Löysin Muuliprojektin tekstistä huippuhyvän ohjeen koskien hiihtoratsastusta. Kiitos Kaisalle ohjeista! Kyseessä on siis putkiaisa, johon hiihtäjä voi kiinnittää itsensä ja mahdollistaa täten hiihtoratsastuksen, tai tässätapauksessa varmaan enemmän hiihtoajon, ilman ponin/hevosen selässä olevaa kuskia. Ladatessani facebookiin pienen hiihtovideon, sain jo useita kommentteja ohjeiden toivossa. Jotta vältytään hirmuiselta sodalta ja mielipahalta, on tietenkin vastauksena mainostettu Muuliprojektin tekstiä :)

Tästä syystä en myöskään kirjoittele tähän sen tarkempia ohjeita, sillä ne on paremmin kuin hyvin kirjoitettuna alkuperäisessä lähteessä. Me hieman hienosäädämme aisaa, jotta saamme sen mukavammaksi meille. Putkiaisa jäi turhan kauas hiihtäjästä joka epävakautti ajoa ja siirtymisiä. Tämä saattaa johtua kiinnityksestä, joten siihen pientä muutosta.
Aisa jää meillä myös kovin alas hiihtäjän reisille, joka ei ole mukava jarrutuksissa. Säädämme hieman ponin silavaljaita ja kuskin kiinnitystä, jolloin toivon että saamme aisan kuskille sopivalle korkeudelle.
Videolla pieni maistiainen hiihdosta. Naapurin autolle (ja ehkä naapurille itselleenkin) pahoittelut videoon joutumisesta.



Ekin kanssa oltiin tuttuun tapaan aluevalmennuksissa Huittisissa viikonloppuna. Sileellä työskenneltiin hallikenttäkilpailujen kouluosuuden parissa ja siitä todella oli hyötyä. Kuinka yksinkertaiset asiat voikaan olla vaikeita? 
Volttikahdeksikko jossa hevonen suoristuu keskellä, ei kaadu kaarteissa, taipuu rehellisesti koko kropastaan, liikkuu jalasta eteen säilyttäen tahdin. Pysyy pehmeänä kädelle... ah, lista on loputon :D
Rataesteillä päästiin tekemään erilaisia tehtäviä, saimme maneesiin mahdutettua myös coffinin ja kapeampia muureja.
Kun pysyy kuskilla muistissa; omistat kaksi ohjaa, käännät koko hevosta, laukka kuntoon ennen kaarteita/tehtäviä ja luottamus omaan ja hevosen osaamiseen, niin paketti on valmis! Saatiin tosi hyviä pätkiä ja näillä eväillä on hirmu hyvä jatkaa kilpailuja seuraavana viikonloppuna Ypäjällä arctic showssa. Videolla yksi rata :)


Maaliskuun aluevalmennuksessa päästään maastoesteille Ypäjän Haimihalliin. Valmistellaan ratsukot hallikenttäkilpailuun.

torstai 8. helmikuuta 2018

4 / 2018 Miten meillä menee ?

Mitä kuuluu? Miten menee? -tyypillisiä kysymyksiä, joita nykypäivänä harvemmin kuulee. Se on surullista. Nykyään yhä harvemmin kohtaa ihmisten välistä kiinnostusta toisten tekemisistä. Mutta miksi näin on? Mihin tämä maailma on menossa? Sitä on tullut itse pohdittua useammankin kerran.

''Paras tapa välttää pettymyksiä on se, ettei odota yhtään mitään keneltäkään''

Sanonta pitää hyvin paikkansa. Itselleni on tärkeää tuntea että ympäristö välittää ja he juurikin osoittavat sitä kysymällä kuulumisia. Samalla koen tärkeäksi tietää mitä muille kuuluu. Jokainen voisikin siis tarkistaa hetimiten ystäviensä voinnin.. ;)

Mutta asiaan. Miten meillä menee.
Ekin kanssa hommat kulkee melko hyvin. Riehumisvaihde käy jo huomattavasti hitaammalla joten mulla on satakertaa paremmat mahdollisuudet pysyä satulassa, pellolla koettujen lumisukellusten sijaan. Viime sunnuntaina Eki kävi tekemässä koulurataharjoituksissa heB K.N. Specialin, saaden 60,6%. Jätkä kävi kuumana ja rikkoi laukat mennentullen. Tuomari kehui kuitenkin letkeäliikkeiseksi hevoseksi, joka tilanteesta huolimatta suoritti tehtävät melko hyvin avuilla.



Mitä Kinkkuun tulee, homma sujuu myöskin odotettua paremmin.
Pikkujätkä on ollut melko hyväntuulinen ja miellyttämishaluinen. Toki kaikki nuorille tyypilliset jekut tulee lähes päivittäin arjessa vastaan, mutta kuuluvat asiaan. Ja pakko todeta ettei arki näiden kanssa käy yksitoikkoiseksi tai tylsäksi.
Kinkku kävi myös samaisissa koulurataharjoituksissa. Ensimmäistä kertaa valkoisten aitojen sisällä, sekä tekemässä kokonaista ohjelmaa. Ohjelmana meillä FEI 4v koulurats.ohjelma 2015. Verryttelyssä äärimmäisen hyväkäytöksinen ja ratsastettavuus hiveli täydellisyyttä tilanne huomioon ottaen.
Radalla alkoi kuitenki jännittää ja hevonen jäi pahasti pohkeen taakse. Tasapaino ei tällöin ihan riittänytkään ohjelman tehtäviin. Tuomari kehui kuitenkin potentiaaliseksi ja kollegiaalisella arvostelulla kerättiin 66,4% johon ollaan ihan tyytyväisiä.

Ali-kujanpään maneesilla homma toimii! Varaussysteemi on helppo ja kanssaratsastajat mukavaa sakkia :) 

Molempien jätkien kouluradat on videoitu harjoituksen järjestäjän toimesta ja ne toimitetaan jälkikäteen kilpailijoille. Odotellaan siis vielä hetki vidoiden saapumista.. :)

Mitä tulee meidän pikkuhirmun, Pampulan elämään. Hän on saanut vetää kärryjä ihan tosissaan viimeaikoina. Kehitteillä on myös putkiaisa, joka mahdollistaa hiihto/pulkkaratsastuksen ilman ratsastajaa. Tästä saatte kuvia ja vidoita aisan valmistuttua ja koeajohan onkin sitten parasta huvia! ;)

Tulevana viikonloppuna ollaan Ekin kanssa liiton aluevalmennuksessa. Vielä tämä valmennussetti vietetään Huittisissa, Maija Yli-Huhtalan luona koulu- ja ratesteiden parissa ja maaliskuussa päästään Ypäjälle hallimaastotreeneihin.  Maaliskuussa alkaa myös kenttäkilpailut. Eki starttaa Ypäjän hallikenttiksissä tuttarin. Niihin tunnelmiin palaamme myöhemmin.

Nyt hyödynnetään pakkaset ja lumi, tehdään hanki- ja mäkitreeniä, vähän kestävyyttä vahvistavaa laukkatreeniä ja kouluvalmennuksissa aletaan keskittyä teknisiin tehtäviin. Eki kilpailee myös Ypäjä Arctic Showssa, nähdään siellä! :)

torstai 1. helmikuuta 2018

3 / 2018 Kilpailukauden avaus

Molemmat jätkät kävivät avaamassa kilpailukauden Salossa sunnuntaina 28.1. Salo Riding Club järjesti ratsastuskeskus Merlitzissä 1-tason estekilpailut.

Kinkku aloitti kilpailu-uransa varovasti 40/60cm A.0.0 luokassa hypäten 40cm korkeudella. Pikkujätkää jännitti todenteolla ja sujuvuus jäi melko heikoksi. Jokatapauksessa luotti kuskiin ja päästiin maaliin asti!  Ja vain yksi jarruttelu on katsottu kielloksi. Tuloksena siis 4vp.

Verryttelyssä oli pieniä ongelmia päästä kyytiin kun tietenkään ei juoksutusmahdollisuutta ole, eikä kuulukaan olla ja jätkää jännitti toden teolla. Kinkku oli vähän tiloissaan ja ilman kauhukahvaa mulla oli ajoittain vähän jännät paikat. Täytyy virittää sille satulaan pienempi kauhukahva joka on sallittu myös radoilla. Kaiuttimet särisivät, yleisö taputti ja muut ratsastajat suhistivat ohi verryttelyssä tyypilliseen tapaan.
Sinne me kuitenkin mahduimme ja pääsimme lopulta esteiden yli rennommalla fiiliksellä.



Eki otti kauden alkuun lämppäriluokaksi 110cm A.2.0. Lähdettiin pitämään narut kädessä ja muistamaan viime valmennusten ohjeet. Ja Ekihän hyppäsi mielettömän hyvin ja kuskilla pysyi homma hallussa alusta loppuun. Hieno nollarata ja luokassa 2.sija. Ekin villiinnyttyä ratsastin rauhassa isomman tien jolloin menetimme useita sekunteja aikaa. Mutta parempi näin, meillä oli nyt siisti ja hallittu rata! :)
Ekin kanssa saimme verryttelyssä valmentajaltamme Tomakselta hyviä täsmävinkkejä ja saimme tosi jees fiiliksen radalle.





perjantai 26. tammikuuta 2018

2 / 2018 Maija Yli-Huhtala Horses /L-S kenttärengas




Siitä heti kättelyssä pari videota aluevalmennuksista, ja matkassa mukana oli Eki. Kuinka voikaan yksinkertaiset ja pienet tehtävät joskus tuntua vaikeilta.

Kouluosuudella tehtiin ihan kelpo pätkiä, saatiin hyvin kehuja. Tehtiin väistöjä ravissa, vastalaukkoja ja kiemurauria. Haettiin Ekiä pyöreämpäön muotoon ja alemmas. Nyt se vähän kulkee ylhäällä eikä käytä itseään koko selän läpi. Juoksee vähän apuja karkuin. Saimme muutettua tyylin ja homma eteni. Tämän moodin kun saisi vielä jokapäiväiseen harjoitteluun. Tuloksia odotetaan syntyvän.

Estepuolella meillä oli vähän vaikeuksia. Ja ne olivat tälläkertaa täysin ratsastajan.
Kun sitten vihdoin sain punaisesta langasta, siitä meidän ongelman ytimestä kiinni, aloin ratsastaa loppuun asti, vaadin enemmän kuin Eki antoi ja lopetin sähläämisen. Kappas, hevonen lopetti kanttailun, oikomisen ja riehumisen ja homma alkoi kulkea. Super ! Tämän kun muistaa loppuun asti ja läpi kauden, uskoisi että saamme enemmän aikaan kuin viimekaudella.





torstai 18. tammikuuta 2018

1 / 2018 fiilareissa


Mul on taskus pari unelmaa mutta matkalla myös pari muuttujaa. Juuri kun on kaikki kaunista joku vetää maton mun alta. Elämäs kaks vaihtoehtoa taistelen tai kaadun taistellessa. Luovuta ei löydy sanakirjasta jonka pienenä sain faijalta..  (Mikko Harju-Taivas ei oo rajana)


Jatketaan vuoden 2018 merkeissä. Positiivisena ja täydellä teholla kuten tähänkin asti. Motivaatioita löytyy enemmän kuin pienestä kylästä. Viime kuukausien ja tarkemmin ehkä viime viikkojen aikana on pysynyt vahvana mielessä sanonta ''ei nouse ylpeys hattuun tässä lajissa''. Tähän viitaten nuo Mikko Harjun lausumat sana kolahtaa syvälle. 

Kinkun kanssa on päästy treenailemaan melko aktiivisesti. Välissä oli pientä kavio- ja kenkäongelmaa, jotka onneksi on taas kunnossa. Nämä suomen hirmuiset pakkaslukematkin saa pikkupojan pään vähän turhan sekaisin. Mitä tulee 5-vuotis kevään diivailevaan uhmaikään, onkin paketti jo valmis. 




Videolla parinviikon takainen Kirsi Lönnmarkin estevalmennus. Jätkä suoritti hyvin ja osoitti erityisen positiivista fiilistä. 
Seuraavalla viikolla oltiinkin Tomas Kivirannan luona Salossa, valmistelemassa alkavaa kilpailukautta. Mitä tulee Kinkun ajatuksiin, hän ei olisi ylittänyt edes maapuomia. Hän kyseenalaisti kaiken. Alkeista lähtien, ''äiti onko pakko''.  Kärsivällisyyttä tämä ainakin kehittää, toisinaan turhankin paljon.



Eki vietti ansaittua lomaa vuodenvaihteessa ja palasi treeniin porrastetusti. Kävi ottamassa treenituntumaa, ja sai taas hetken palautua. Nyt aletaan olla taas hyvässä vireessä.
Viikonloppuna ollaan alueen kenttäaluevalmennuksessa Huittisissa, Maija Yli-Huhtalan luona tekemässä sekä koulu- että estetreeniä teoriaopintojen ympärillä.
Ekistä ei juuri video- tai edes kuvamateriaalia ole, sillä kuljen sen kanssa maneesilla suurimmaksi osaksi yksin. Viikonlopun treenistä on kuitenkin matskua tulossa :)  (kiitos siitä mun superhyper parhaalle hoitajalle<3)



Ja jotta saadaan aloitettua vuosi täysin puhtaalta pöydältä, kerrottakoon myös meidän pienen jääkarhun kuulumiset. Pampula on ollut aktiivisesti Julian kanssa hommissa, vaikka silti turhaa energiaa löytyy.. Kärryajelulla on käyty pahimpina päivinä, jotta lasten on taas turvallista touhuta ponin kanssa. 



niin on neiti ylpeä joulupukin tuomasta Frozen-satulahuovasta


Vihdoin on saatu myös lunta tänne etelä-suomeen ja toivottavasti päästään parempaan hankitreeniin kuin tähän asti. Kura ja toisena vaihtoehtona jää, alkaa tulla jo korvista ulos. En oo yhtään talvi-ihmisiä, kesä on ainoa oikea vuodenaika. Mutta silti, mä toivoisin tähän tammi-helmikuulle pikkusen sitä valkosta tavaraa ja ihan -10 on sopiva. Ei kiitti enempää eikä vähempää, ja kun vaativaksi alkaa, myös tuulen vois lakkauttaa kesään asti. Toiveeni on toivonmukaan kuultu ;).