sunnuntai 2. joulukuuta 2018

21 / 2018 kohti ääretöntä ja sen yli



Kinkku, tuo meidän oma pieni villi ja kuriton kasvatti. Kovapäinen ja luonteikas kuin pikkuponi ja samaan aikaan herkkääkin herkempi mammanpoika joka ei hyväksy kieltävää vastausta tai edes sanallista torumista.

Meidän matkamme tähän päivään asti on ollut melkoista vuoristorataa. Koko ajan tulee takapakkia ja isoja ongelmia, vaikka samaan aikaan se menee vaivihkaa eteenpäin isoja askelija. On sairaslomaa ja mystistä ontumista, on ratsutusongelmaa, hokkihaavaa ja vaaralliseksi yltyvää keulimista. Rikotaan loimet, tarha-aidat ja jopa karsinan oven kalterit pistetään säpäleiksi. ...Kuitenkin illan tullen painetaan pää kainaloon ja kerjätään rapsutuksia. Mennään makuulle ja ollaan vaan, kuin siinä olisi parempi kuin missään muualla.

Fiksumpi olisi antanut jo periksi. Minäpä en ole fiksu, eikä tainnut alkujaan olla mun super valmentajatkaan kun tähän soppaan lusikkansa työnsivät. Vaan ei luovutettu ja pikkuhiljaa alkaa näkyä pientä toivonkipinää siitä, ettei tämä matka ole ollut täysin turha.


Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö, hevonen, taivas ja ulkoilma


Päätin kuluneen kauden jälkeen katsastaa myös  Kinkun kenttäpuolen aluevalmennusrinkiin ja aloitimmekin treenit hallimaastoesteiden parissa Ypäjällä. Tuo pieni pirullinen ''poni'', joka kesällä piti nostaa yli harrasteen maastoesteistä, päätti hypätä tuttarin rataa täysin ongelmitta ja hyvällä omalla energialla!   Linkki videoon myös kilpailukalenteri -välilehdellä.




Ja jotta elämässä ois jotain jännitystä, päätin ilmoittaa jätkän kauden viimeisiin kilpailuihin lähitallin kouluradalle. Kuinkas muutenkaan mutta Korpimäkeen tietenkin, jossa kaikki kauden kilpailut on mennyt lähinnä pelleilyksi huonon käytöksen vuoksi. Päätin kuitenkin yrittää, jos henkistä kasvua olisi vaikka tapahtunut silläkin osa-alueella.
Kuinkas kävikään! Pikkujätkän käytös oli lähes täydellistä sekä verryttelyssä että radalla ja jopa maneesin ulkopuolella. Ja sieltähän se tuli, nätti luokkavoitto.


Ei automaattista vaihtoehtoista tekstiä saatavilla.

Kaikki se, mitä on takapakeista huolimatta päästy saavuttamaan tämän kauden aikana, on ollut enemmän kuin mitä olisin uskonut. Tavoitteina kaudelle oli päästä tekemään pieniä esteluokkia ja helppoja koululuokkia hyväksytysti. Jätkä kuitenkin kiskoo nyt rataesteitä 90cm, sijoittuu 2-tason koulukilpailuissa heB -tasolla ja hyppää tuttaria ongelmitta hallissa. Harrastetta tehnyt kesän treenissä ulkona.


Video yllä katsastus päivän rataesteosuudesta MYH-Horses, Huittinen.



sunnuntai 14. lokakuuta 2018

20 / 2018 Kasvun aika

Niin on tämäkin blogi päässyt hiljenemään. Jopa itselle on ollut vaikea myöntää että jokaiselle harrastukselle ei ole enää aikaa. Korkeakouluopinnot, päivätyö, 3hevosen hoito ja treenaaminen sekä ihmissuhteet vievät kyllä viimeisetkin vapaa-ajan rippeet joilla normaalisti harrastin tämän blogin kirjoittamista.
Täähän on huippua hommaa, ihana terapeuttista ja ihan itseä varten toteutettu. Tiedän kyllä että tässäkin lukijajoukossa on niitä jotka vuodesta toiseen jaksavat seurata ja lukea ja maailmalla törmätessä on huippua vaihtaa kuulumisia.

Joten miksi huono omatunto?
 -Mä oon vähän tyyppi, joka haluu tehä täysillä sen mihin ryhtyy eli mun tapauksessa kaiken mihin ryhtyy. Sittenkun niitä juttuja on monta, ei pystykään tekemään kaikkea enää täysillä ja se luo harmituksen. Kun tästäkin kirjoittamisesta sais irti vieläkin enemmän, laajemmin, syvällisemmin, luovemmin ja ennen kaikkea kauniimmin, kun olisi aikaa panostaa kirjoitusasuun ja oikolukea teksti enemmän kuin kerran.




Päätin nyt kuitenkin päivittää tilanteen tännekin, vaikka kilpailukalenteri-välilehteä olenkin ehtinyt melko hyvin päivitellä sekä kilpailujen ja tulosten osalta. Jopa videot ovat löytäneet tiensä perille.

Jotta nyt ei ihan nollasta lähdettäis niin otetaan mainiona esimerkkinä paljon puhututtanut Kinkku. Jätkä on mennyt eteenpäin vaihtelevasti, kerran käytiin todella pohjalla käytöksen kanssa. Elämään ei mahtunut juuri muuta kuin keulimista, niskurointia ja pelleilyä. Mulla oli jo mitta aika täynnä. Epätoivo ja turhautuminen oli jokapäiväistä. Nyt kuitenkin mennään taas valmentajien voimalla kovaa vauhtia oikeaan suuntaan. Kinkku on mennyt viime viikkoina eteenpäin enemmän kuin mitä pitkään aikaan. Ja käytös alkaa olla verrattavissa normaaliin hevoseen!

Mä en nyt aloita enää tässä kohtaa tekemään päivitystä jokaisesta kirjoittamattomasta kilpailusta, niitä kun on kesältä jäänyt ihan joka viikonlopulta.. kääk!
En voi kun toivottaa teidät välilehdelle tsekkaamaan kilpailumenestys, sillä sitä on tullut varsin mukavasti! :) 



Kinkku kävi muunmuassa elokuussa Artukaisissa 1-tason estekilpailuissa. Verryttelyn osalta todellista kaaosta. Oltiin häiriöksi jokaiselle muulle kilpailijalle. Sinkoiltiin, keulittiin, oltiin edessä eikä hallinnasta ollut tietoakaan. Ensimmäinen rata 70cm meinasi loppua ennen kuin ehti alkaakaan. Lähtölinjalla Kinkku totes että kiitos riittää. Aikansa keulittuaan antoi periksi ja päästiin aloittamaan rata. Kerättiin kuitenkin 9vp niskuroinnista.
Lähdin seuraavalle radalle (80cm) uudella energialla ja pienellä kiukkubuustilla. Jätkä veti kuin vanha tekijä hienon 0-radan ja toi rusetin kotiin! :)


Kinkku jatkoi kilpailukauttaan esteiden osalta vielä 1-tason hallikilpailuista. 70cm 367.1 kovin jännittyneellä radalla, mutta hieno 0-0 tulos ja luokassa 2.sijalle! 80cm 367.1 oli jo ratana huomattavasti parempi ja rennompi, mutta aika ei kuitenkaan riittänyt sijoille.
Seuraavaksi lähdetään Salon Merlitziin hyppäämään 70 ja 90!




Eki teki kesällä ensimmäiset helpon (105cm) kenttäradat. Ensimmäinen oli Keravalla joukkueSM-kilpailuissa joissa olimme edustamassa yhdessä joukkueessa. Päivä oli melko kaoottinen Keravan vesisateen ja tulvan vuoksi. Osakokeet maastoa lukuunottamatta sujui kuitenkin hyvin. Maastossa olimme pahimpaan kaatosade aikaan ja vettä oli pellolle kertynyt runsaasti. Ekin kanssa jumiuduimme yläpellolle.
Otimme uuden yrityksen myöskin Keravalle (kuvat), jossa osakokeet sujuivat entistä paremmin. Maastossa Eki oli liekeissä. Mieletöntä suoraviivaista ja varmaa etenemistä radan puoliväliin asti. Loivaan ylämäkeen oleva umpinainen iso pöytä ja Ekillä loppui rohkeus kesken. Ei ihan nähty maaliviivaa..



Eki jatkoi kuitenkin erittäin lupaavasti senioreiden aluemestaruuksissa Kotimäellä. 110cm radalta otimme vain yhden puomin, sarjaväli jäi harmillisesti hieman ahtaaksi.
120cm AM5 -radalla oli vihdoin hyppäämisen meininkiä! Eki oli super. Edelleen ongelmaksi muodostui sarjatehtävä, joka mestaruusluokassa oli 3-sarja. Emme mahtuneet a- ja b-osan väliin ja otimme b-osan alas. Kolmoissarjaa seuranneelle pysty esteelle en itse enää osannut kerätä pakkaa ja otimme sieltä toisen puomivirheen.


Eki tekee nyt kaikkia kolmea osakilpailua nivelkuolaimella. Ei olla tarvittu enää vahvempaa ja nivel todettiin Ekille kolmipalaa vakaammaksi kuolaimeksi. Super fiilis, että näin pitkälle on päästy, kun mietitään mikä olikaan lähtötilanne..
Eki jatkaa tulevan talven lounais-suomen aluevalmennus renkaassa, uusin valmennusvideo rataesteiden osalta löytyy kalenteri-sivulta, käy tsekkaamassa! :)


Meidän pienin on myös hengessä mukana ja voi hyvin! Hänestä voin kirjoitella omaan tekstiinsä hieman myöhemmin<3

torstai 26. heinäkuuta 2018

19 / 2018 Kilpailuja toisensa perään

On taas koko kesä- ja heinäkuu kierretty kilpailuista toiseen hevosten kanssa.

Kinkku on käynyt Salon onnistuneen kisareissun jälkeen koulu- ja estekilpailuissa.
Ensimmäisenä vuorossa oli Kaarina Dressage Weekend. Kilpailimme ensimmäistä kertaa ihan oikeissa koulukilpailuissa (harjoituskilpailuja ei lasketa ;) ).
Starttasimme 2-tason helppo B -ohjelman, joka oli miellyttävä ratsastaa pitkällä radalla. Kinkku oli aivan mielettömän fiksu vaikka jännittikin vielä radalla.

Tuomareilta keskiarvo 63,750% ja luokassa sijoitus, super! (video alla, kuvia tulossa).



Kinkku starttasi samaisella kentällä hieman myöhemmin oman seuramme 1-tason estekilpailuissa. Tarkoituksena oli hypätä vain yksi luokka, 80cm 367.1, mutta niin paljon Kinkkua jännitti ettei keskittynyt lainkaan. Saimme hylätyn suorituksen esteeltä nro1 :D Takaisin verkkaan, pari hyppyä, ei ongelmaa.
Itse väitän ettei kyseinen ensimmäinen este ollut se ongelma, vaan keskittymisen puute. Kinkku ei sikaillut, vaan katseli maisemia ja yllättyi esteestä. Lisää kisarutiinia ja uusia paikkoja, niin eiköhän se siitä :)

Kinkku on kehittänyt itseään kilpailujen jälkeen mäkitreenillä ja ahkeralla kouluratsastuksella. Maastoa ja laukkabaanoja ei ole kuitenkaan unohdettu. Jatkamme kevyellä pohjalliskengityksellä vielä kilpailukauden ja sitten mietitään tilanne uudelleen. Eilen Kinkku kuitenkin onnistui häsläämään ja kaatumaan soralle ollessamme matkalla laitumelle. Etupolveen melkoinen ventti ja eikun tarhaan. Huoh. Miten yksi hevonen voikaan onnistua sähläämään itsensä jokavälissä..
Onneksi haava ei ollut mahdottoman syvä ja olen saanut sen paranemaan nopeasti mätäkuusta huolimatta.  Hunajavoiteelle annan ison suosituksen haavanhoidossa!







Eki kävi Seppo Laineen maastoestevalmmennuksessa Huittisissa, hieno paikka ja hieno hevonen!


 



Eki jatkoi maastaritreeneistä Saloon HorseShowhun kilpailemaan aikaluokassa 110cm. Alkuradasta oli kuitenkin vetelä ja kiskoi mukaansa kolme puomia. Loppuradasta heräsi ja hyppäsikin hienosti. 
Lisää terävyyttä ja Eki paremmin takajaloilleen. 






Ja treenit jatkuu. Jatkoimme Salosta viikon jälkeen takaisin Hattulaan kilpailemaan BackOnTrackin sponrosoimasta taitomestaruudesta luokassa tuttari/90cm. Eki tuntui verryttelyssä hyvältä, tarpeeksi hereillä, hieman kuuma, mutta kuuliainen. Fiilis oli hyvä. Takaraivossa tuntui kuitenkin riski siitä, ettei se olekaan kontrollissa radalla. Päätin lähteä radalla gag-kuolaimella ja kahdella ohjalla. Saan annettua Ekin tarvitseman tuen nivelohjalla ja kontrollin mahdollollisesti kadotessa, saan reagoitua alaohjalla. Fiksu päätös. Rata oli super!
Taitotuomareina toimi Aki Karhapää ja Jutta Koivula, antoivat meille 8,3 pistettä ja sijoituimme luokassa 6.sijalle. Saimme upeita BOT-tuotepalkintoja <3











tiistai 3. heinäkuuta 2018

18 / 2018 Midsummer Riders Trophy / Salo



Juhannusviikonloppu vierähti yötöiden parissa, mutta kilpailuissakin ehdittiin käydä molempien jätkien kanssa. Perjantaina 22.6 oli Kinkun vuoro hypätä 70cm arvostelulla A.0.0 (kaikki puhtaat suoritukset palkitaan) sekä elämänsä ensimmäinen 80cm. Arvosteluna tässä toimi hirmumukava 367.4, eli toisenkin vaiheen saa hypätä vaikka ensimmäisestä vaiheesta saisi puomivirheitä (ainoastaan hylätyksi tuleminen ensimmäisessä vaiheessa, estää toiseen vaiheeseen siirtymisen).

Itselläni ei ollut kilpailupaikalla kovinkaan suuria odotuksia, sillä olin reissunpäällä ihan kaksin Kinkun kanssa. Vettä satoi ajoittain vaakatasossa ja tuulenpuuskat oli ajoittain melko rajuja. Kentän viereen oli pystytetty iso valkoinen ravintolateltta, jota tuuli paukutteli. Verryttely oli normaalista poikkeava, se oli järjestetty kilpailukentän päähän, tuomaritornin ja radan väliin. 
Verryttelyalue oli melko kapea ja siellä suhasi 1-tason kilpailuille tyypilliseen tapaan monenlaista ratsukkoa. Suomeksi ilmaistuna, verryttely oli kaaos. 
Kävin verryttelemässä Kinkkua tästä syystä ensin maneesissa, saadakseni sen avuille ennen karuselliin (lue verryttelyalueelle) siirtymistä, ihan vain varmuuden vuoksi. 

Rakas lapsonen kuitenki yllätti ja käyttäytyi verryttelyssä lähes moitteetta. Tuomaritorni oli ensinäkemältä pelottava, mutta tilanne oli ratsastettavissa. Ravintolateltta ja ohi suhaavat ratsukot eivät olleet mikään ongelma. Kohti ensimmäistä starttia.

Hienosti se lähti, yllättävän luottavaisesti, vaikkakin jännittyneesti. Kuitenkin esteen nro6 jälkeen, ollessamme toisessa päässä kenttää, estekontissa kolisi ja sieltä ulostautui ratahenkilökuntaa. Tämähän pisti pienen pojan sekaisin.. saatiin siitä sitten 4vp peruuttelusta, vaikka tilanteen ohitettuamme tehtiin muuten hieno estevirheetön rata. 


Uudella fiiliksellä kuitenkin kohti 80cm rataa. Omaksi pieneksi yllätykseksi radalta löytyi sarjaeste, lainelankkua, porttia ja muuripalikoita. Melkoinen määrä erikoisesteitä, joten päätin että molemmat vaiheet ratsastetaan jos vain sinne asti jätkällä riittää puhtia.

Vaan kuinkas kävikään! Sarjaesteellä jännittyi, mutta selviytyi siitä. Erikoisesteet sujuivat hienosti ja Kinkku suoritti tasaisen 0-0vp -radan ja vaikka kuski teki isoimmat mahdolliset tiet, aika riitti sijaan 10/38! Olimme luokan viimeiset sijoittujat, rusetin kera kotiin 💗





Ekin vuoro päästä samalle areenalle oli sunnuntaina 24.6. Lähdin myös Ekin kanssa liikkeelle yksinäni, sillä mun ystävä ja luottohoitaja oli ansaitusti viettämässä juhannusta.  Ilma suosi meitä huomattavasti paremmin, saimme osittain kilpailla jopa auringon paisteessa.
Hyppäsimme kaksi luokkaa, luokan 105cm arv.367.4 sekä 110cm A.2.0.

Ensimmäinen rata vaikutti helpolta, pari tiukkaa kaarretta ja vähän linjatehtäviä. Kuitenkin pääasiassa sujuvaa etenemistä vaativaa, ei kummempaa 'kikkailua. Eki tuntui hyvälle ja rata sujui. Aivan mielettömän super tyytyväinen ensimmäiseen rataan! Hieno, tasainen ja hallittu 0-0vp -suoritus💗 Harmillisesti kuitenkin sijoitus jäi kiinni sekunnin sadasosista ja jäimme rauhallisen aikamme vuoksi esimmäiseksi ei-sijoittuneeksi.




Loppujen lopuksi rata olikin yllättävän tekninen, siellä riitti puuhaa radan läpi. Matkustamiseen ei ollut varaa. 
110cm rata oli lähes samanlainen, mutta ns.väärinpäin. Pari estettä oli vaihtanut paikkaa.
Eki lähti hyvin liikkeelle. Ei ehkä ollut ihan niin terävä kuin ensimmäisessä luokassa, mutta ihan ratsastettavissa ja kivasti avuilla.  

Harmillisesti nappasimme heti esteeltä nro2 vähän turhan puomin. Eki tuli hieman liian lähelle ja se kostautui etujalka virheenä. Kyseinen linja oli kokonaisuudessaan kuitenkin sujuvampi kuin aiemmin. Toinen puomivirhe oli täysin seuraus kuskin ahneudesta. Linjalta liikaa askeleita pois, niin edes Eki ei enää venynyt isolle okserille, vaan otti etupuomin takasilla alas. My bad! Muutoin tämäkin rata oli osoitus siitä että osaamme kyllä mennä rauhassa, hillitysti, hallitusti ja yhteistyössä. Kunhan kuski tekee hommansa jo verryttelyssä ja muistaa sisä- ja ulkopohkeen myös radalla! 😉




Tämän postauksen kuvat c Seidi Siimes ja videot c Haven 

lauantai 23. kesäkuuta 2018

17 / 2018 Vitikkalan poninäyttelyt

Minihandler /  cMeeri Niiranen

Käytiin pitkästä aikaa Pampulan kanssa kilpailuareenalla. Lähdimme Kokemäelle Risteelle, Vitikkalan Rustholliin. Mielettömän hieno paikkana, ehdottomasti uusintaan jos vielä kilpailuja järjestävät.

Julia osallistui minihandler-luokkaan joka on avoin 4-6-vuotiaille lapsille ja avustajan käyttö on sallittua ja pienimmillä jopa suotavaa. Luokassa ei varsinaisesti arvioida ponia tai sen rakennetta, vaan keskitytään siihen miten esittäjä ponin esittää. Tarkoituksena opettaa pieniä tulevaisuuden näyttelyihin.
Julia esitti poninsa hienosti ja päättäväisesti, vaikka päivän jännityskertoimet olivat todella suuret.
Julia voitti luokkansa hienolla arvostelulla: ''Päättäväisesti esitetty. Positiivinen poni. Tahdikas käynti. Iloisen tarmokkaasti esitetty ravi. Vähän rohkeutta ja täsmällisyyttä lisää :) ''. Tuomarina toimi Emma Tuominen.


Ohjasajo / cMeeri Niiranen

Itse osallistuin ohjasajoluokkaan tehden vielä tutun ja turvallisen helpon ohjelman. Ypäjällä siirrymme vihdoin kokeilemaan keskivaikeaa ohjelmaa.
Pampula käyttäytyi hienosti ja olen tyytyväinen suoritukseemme. Ohjasajoluokka toimii jo käyttöluokka- nimikkeen alla joten siinä arvioinnin kohteeksi päätyy myös poni. Arvioidaan siis ponin rakennetta, liikkeitä, ohjastajaa, suoritettua yksilöohjelmaa, ryhmäkäyttäytymistä ja yleisvaikutelmaa. 
Sijoituimme luokassa sijalle 3. Arvostelu: ''Ryhmässä rauhallisesti esiintyvä poni. Yksilöohjelmassa poni kuuliaisesti vastaa ohjastajan apuihin. Ohjastajalla selkeät, ponin suoritusta tukevat avut. Hyvä pyshdys. Kiva käyttöponi''. Tuomarina Minna Särkiniemi.
Palkintojenjaossa tuomari kehui ponia ja kertoi arvosteluun vaikuttaneen Pampulan ns.vanhanaikainen rakenne. Shetlanninponit olivat vielä hetki sitten samaa rotutyyppiä kuin Pampula mutta nykyään niistä jalostetaan ryhdikkäämpiä ja malliltaan enemmän ''sportti-tyyppejä''. Hän kertoi että vaikka Pampula tekisi kuinka hyvää yskilöohjelmaa, sen sijoitus luokassa tulee aina riippumaan siitä, arvostaako tuomarit vanhemman-mallista rotutyyppiä vai ei. 
Suomen shetlanninponiyhdistys palkitsee myös käyttöluokista champion-poneja, joten tietenkin rakenteella on vaikutusta. Tämä ei meitä siinä mielessä harmita, että harrastamme Pampulan kanssa omaksi iloksemme, emmekä nuttura tiukalla pyri voittamaan. On ilo huomata kuinka itsekoulutettu poni kehittyy ja saa huomiota osakseen! :)


Ohjasajo / cMeeri Niiranen

Osallistuin itse myös Pampula ykköslajiin, agilityyn. Kilpailin luokassa joka on avoin yli16-vuotiaille eli ns.senioriluokka. On ihan huippua että myös aikuiset saavat pitää kivaa, kun agility on ennen ollut avoin vain lapsille.
Pampula oli radalla tyypillisesti aivan liekeissä ja näki että se ihan rakastaa tuota hommaa. Pampula suoritti radan selvästi kaikkein vahviten ja rohkeimmin, oli täysin tehtäviensä tasalla. Minä itse kuitenkin mokasin pujottelutehtävän. Lähdin ahneesti tekemään 10kartion pujottelutehtävää ravissa, vaikka kartiovälit oli laskettu käyntinopeuteen. Siinä se kostautui ja otimme sakkosekunteja parin kartion kumoamisesta. Äsh, tyhmä minä :D Siinä liukeni käsistä se kirkkain mitali ja jouduimme tyytymään luokassa hopeaan. Oppia ikä kaikki, ensi kerralla hitunen malttia ja voitto on taas takataskussa ;) .

Agility / cMeeri Niiranen
Kuvia mm.minihandlerista on vielä tulossa kun kuvaajien juhannuskiireet helpottavat ja he pääsevät vastaanottamaan kuvatilaukset. 

Seuraavana tulossa Salo Riders Trophy -tunnelmia!

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

16 / 2018 ++EVENTING YPÄJÄ++

Niin vierähti taas yhdet kenttäkilpailut ja meidän osalta tutustumisluokka (90cm) hyväksytysti maalissa. Lähdimme valmentajan luo Ypäjänkylää, Koivulehdon tilalle jo edellisenä päivänä tekemään valmistelutreeni. Hommat sujuikin oikein hyvin, Eki saatiin kuuliaiseksi ja hiottua melko täsmälliseksi. Kävimme valmentajan kanssa kävelemässä opistolla maastoradan ja saimme hyvän otteen tehtävistä ajatuksen tasolla.

Ypäjän puolesta kouluradan verryttely jossa suojat ja raippa oli sallittua, oli täysi fiasko. Pohja oli pehmeä ja upottava, Eki ei kyennyt kantamaan itseään siinä lainkaan. Parempi pohjaiselle verryttelyalueelle saavuttaessa oli jätettävä suojat ja raippa ulkopuolelle. Mielestäni kovin väärin hevosta ajatellen tuo suojapäätös.
Verryttelystä jäi siis meidän osalta huono fiilis, emmekä päässeet näyttämään osaamistamme myöskään radalla. Eki jännittyi vanhaan tapaan eikä tullut esimerkiksi vasemmassa laukassa kuolaimelle lainkaan. Revittiin kasaan vaivaiset 61,59%. Melkoinen alisuoritus.

c Ella Tikkanen

Lähdin valmistautumaan kohti rataesteverryttelyä, joka oli tälläkertaa metsäkentällä. Ekiä sai hieman polkea takajaloille, mutta fiilis oli hyvä. Rataestekoe oli derbykentällä, jonne emme vielä ole tänävuonna ehtineen treenaamaan. Pohjaltaan sitä on paljon muutettu, vanhat derbyesteet on poistettu ja kenttä on iso ja laaja. Mutta ihan super pohja!
Eki lähti hyvin liikkeelle, esteelle nro3 en saanut sitä ihan kiinni ja jäin suuhun roikkumaan esteelle asti. Tästä sain kiitoksena yhden puomin. My pad!
Jatkoimme rataa hyvin  kunnes saavuimme 1-laukan okseri-pysty- sarjalle. Eki lähti isosti sisään ja laskeutui jo puoleen väliin sarjaa joten luonnollisestikaan emme mahtuneet sen yhden laukan jälkeen enää ylittämään b-osaa puhtaasti ja saimme toisen puomin. Äsh, mitä virheitä #alisuoritammejälleen.


c Ella Tikkanen
Hommat jatkui huoltotauolle. Kävin kävelemässä maastoradan vielä uudelleen kaverin kanssa.
Maastoesteverryttely pidettiin keskikentällä ja Eki tuntui hyvälle. Rytmissä oli parannettavaa, mutta imu oli kunnossa ja Eki oli hyvällä psyykkeellä liikkeellä. Kohti lähtöpaikkaa, joka oli Päivärinteessä.
3-2-1-ratsasta ja hoplaa Eki päätti ettei lähdetäkkään.. saatiin virhepisteitä tottelemattomuudesta, mutta pääsimme toisella yrittämällä jatkamaan ja saimme startin onnistumaan.

Eki etenei radalla hyvin avuilla. Paikat eivät olleet meidän parasta antia, askel jäi joko kauas tai tuli kiinni esteeseen. Eki oli hyvällä moodilla, lähti mielellään hyppyihin eikä epäröinyt lähteä kaukaa. Vedellä ei ongelmaa, hienosti maalissa, joskin aika- ja tottelemattomuusvirheiden kera. Jäimme sijoitusten ulkopuolelle, mutta se ei juuri yllättänyt kun alisuorittamista oli jokaisessa osakokeessa.
Tästä kun saadaan psyykkeet kuntoon nii jätkä on liekeissä.

c Annika Mäki

c Annika Mäki


Myös pieni söpöläinen Pampula kävi Kokemäellä kilpailuissa, Vitikkalan Rusthollissa. Siitä lisää kuvia ja juttua seuraavassa tekstissä! :)  (tulokset kilpailukalenteri-välilehdellä).

lauantai 9. kesäkuuta 2018

15 / 2018 Ratsastajan oheisliikunnalla tuloksiin !

Kävin kouluttautumassa Helsingissä Trainer4Ridingin järjestämässä Liikkuva Ratsastaja -koulutuksessa. Titteliksi oheisliikunnan ohjaaja 😄.

Sain myös mahdollisuuden puhua heidän blogissaan tärkeästä aiheesta, josta mulla oli erittäin hyvää omakohtaista kokemusta.
Toivon siis, että kävisit lukemassa jutun ja miettisit miten on oman oheisliikuntasi tilanne?  Linkki tekstiin alla :)

TRAINER4RIDING - Ratsastajan oheisliikunnalla tuloksiin 

Jos pystyit samaistumaan tilanteeseen ja kaipaat kenties apua ajankäytön suunnitteluun, oheisliikuntaan tai mihin vaan, niin laita viestiä! Heitä kommentti tekstin alle, kirjoita fb, ig, sp, kanava on vapaa :)


Jätkät nauttii laitumella päivät, yöpyvät kuitenkin kotona. Pampula laiduntaa kotona rajatusti oman terveytensä vuoksi. Valmistaudutaan kovaa vauhtia kisaviikon kenttästarttiin ja toivotaan hyvää säätä ja rentoa kisapäivää. Tsekkaa kilpailukalenteri, myös Kinkku starttaa tulevina päivinä parikin kertaa ja Pampula pääsee pitkästä aikaa kilpailuihin mukaan.

perjantai 1. kesäkuuta 2018

14 / 2018 Maastoesteitä !

Tällä viikolla onkin vietetty aikaa Ypäjällä kahden päivän verran. Eki ja Kinkku pääsivät molemmat taas treenaamaan maastoesteitä.
Kinkun kanssa oltiin keskiviikkona Aki Karhapään valmennuksessa ja hommat sujui yli odotusten. Kinkku oli äärettömän fiksu ja hyppäsi mukisematta kaiken mitä pyysin. Ei ollut ajatustakaan käsijarrusta tai hölmöilyistä.
Uusia estetyyppejä mukaan treeniin mm.tukkiokseri ja päästiin tekemään miniharrasteen rataa. Sujuvaa, suoraa ja tasaista etenemistä.  Videolla pieni radan pätkä hiekkakentältä. Kuvannut Nora Suominen



Ekin vuoro oli torstaina, valmentajana Maija Yli-Huhtala. Myös Eki ylitti kaikki odotukset hyppäämällä entisen helpon, nykyisen 105cm -tehtäviä. Uutena elementtinä suoraan veteen hyppy, eikä pientäkään epäröintiä. Eki oli todella varma suorittaja, jäi hirmuhyvä fiilis! Super jätkät<3
Videolla tyylinäytteitä tortailta. Kuvannut Susan Westman


keskiviikko 23. toukokuuta 2018

13 / 2018 esteet nousee, hommat etenee


Kinkku käväisi menneenä viikonloppuna Littoisissa Hannulantallilla tekemässä toisen 70cm ratansa. Kyseessä olivat 1-tason estekilpailut ja luokka-arvosteluna 367.1. Tulos ja video nähtävillä myös kisakalenteri-välilehdeltä :)
Positiivinen yllätys tästä reissusta oli ehdottomasta tämän ADHD-nuoren käyttäytyminen. Älyttömän fiksu koko reissun ajan, vaikka hälinää ja vilskettä oli kisoille tuttuun tapaan ihan riittämiin.
Oli värikästä pressutelttaa, kovaäänistä, lapsia, poneja, pieni verkka-alue jne. Nämä kaikki on Kinkulle normaalisti erittäin hyviä syitä keksiä kaikkea omaa hölmöä.

Kävin verryttelemässä Kinkun maneesissa, jossa oli mahdollisuus rauhallisempaan sileän verryttelyyn. Maneesi oli tyhjillään, joten käytin tilaisuuden hyväksi, jotta pääsen Kinkun kanssa samalle aaltopituudelle ja jätkän avuille ennen yhteiseen esteverryttelyyn siirtymistä. No prob! Jäbä oli ihan easy joten siirryin melko pian esteverryttelyyn.

Itselleni positiivinen yllätys näistä kilpailuista oli se, että vaikka kyseessä oli pienehkö seura (LitRa / kiitos hyvin sujuneista kisoista!), joilla aloittelevia ratsukoita paikalla, niin jokainen osasi toimia kilpailupaikalla! Verryttely pysyi järkevänä, ratsukot osasivat ottaa muut huomioon. Ei ollut kaahailua, hölmöilyä tai muutakaan aloitteleville tyypillisiä, kokemuksen puutteesta johtuvia käyttäytymismalleja. Ihan kuin olisi isommissa karkeloissa ollut, mutta vain pienemmällä joukolla. Rentoa ja hauskaa kisafiilistä oli mestoilla alusta loppuun! Super, Kinkku varmasti mukana jatkossakin ;)



Itse rata oli melko sujuva, Kinkulla ei ollut pientäkään ajatusta olla käsijarrun kanssa hoodeilla. Eteni hyvin ja kuunteli apuja. Pientä haparointia muutamassa kaarteessa, kun ei ollut ihan tasapainoa, laukka oli päässyt pitkäksi ja kääntyminen tällöin vaikeaa. Tästä syystä yhdessä kaarteessa (tullessa esteelle nro5), tultiin aivan pystyesteen juureen ja otettiin ihan kunnon kosketus yläpuomiin saaden se alas. 4vp tältä radalta, mutta tyytyväisiä ollaan taas kokonaisuuteen! :)  Nyt täytyy treenata laukkaa, voimaa ja tasapainoa sileällä, tehdä vähän puomiharjoituksia ja lähteä hakemaan vaihteita laukan sisälle. Siitä kohti seuraavia ratoja.

Tulevalla viikolla ollaankin sitten Ypäjällä maastoesteiden parissa sekä Ekin, että Kinkun kanssa :)


tiistai 15. toukokuuta 2018

12 / 2018 Kenttäkilpailut Ypäjä

12.5.2018 Tukki + hauta cHeidi Lammi

Eki kävi lauantaina Ypäjällä korkkaamassa ulkokenttäkauden tuttarilla (90cm).
Lähdettiin lauantaina liikkeelle kotoa hieman ennen klo8. Koulustartti oli laskettu olevan klo10 jälkeen.
Eki oli ollut kotitreeneissä mukavan rento koulurataa hiottaessa ja fiilis oli melko hyvä.
Kouluverkka oli aika jees, mulla oli itellä hyvä fiilis lähtee radalle. Eki oli avuilla, pysyi rentona eikä vastustellut. Oli selvästi tyytyväinen oloonsa.
Radalla sama toistui, kaikki meni hyvin. Hieman vetelä, mutta parempi sekin kuin jännittynyt ja vastusteleva. Keskiravin me rikoimme Ekin kompastuessa kulmassa, eikä tasapaino ollut valmis keskiaskellajiin. Siitä 'hienosti' arvosanaksi 3.
Tuomarille ei rento ja tasainen rata kuitenkaan riittänyt ja meidän prosentit jäi todella alhaisiksi. Se oli pettymys, sillä rata oli Ekin rennoimpia koskaan. Kyseinen tuomari olisi selvästi halunut nähdä vähän liikkuvampaa rataa.


Lämpötila alkoi koulukokeen jälkeen olla lähemmäs +25c, joten pidin esteverryttelyn mahdollisimman lyhyenä. Ekin herättelyä ja hyppyjen hallittavuutta. Fiilis oli vetelä.
En vaihtanut gägi-kuolainta vaan lähdin radalle normaalilla kolmipala kuolaimella ajatellen, kyllä se on niin rauhallinen että no problem! -väärässä olin, taas kerran :D
No, kyllä se nollaradan sieltä hyppeli mutta eipä selässä voinut muuta tehdä kuin ohjata ja jarruttaa. Sillämielellä todella huono ja epäsiisti rata, mutta nolla riittänee tässäkohtaa kilpailua. Pääasia ettei vauhdiltaan ottanut puomeja alas.


Huolto- ja ruokatauko ennen maasto-osuutta. Eki oli rauhallinen, pääsi pesulle sekä ruoka ja vesi maistui. Vihdoinkin, sillä Ekin kanssa on aina vähän kikkailua että sen saa kisapaikoilla juomaan. Kuskilla on aina stressiä kun lämpötilat nousee, kisapäivät on pitkiä ja hevonen kieltäytyy juomasta.
Onneksi Kinkku on tässäasiassa loistava luonteeltaan, juo aina kun vettä tarjotaan! :) 

Maastorataan tutustuminen, selvisi ettei ole se helpoin tuttarin rata. Ainakin meille pari estetehtävää olivat jo etukäteen tiedossa vaikeimmiksi paikoiksi. Että töitä maastossa tulisi riittämään. Päästiin myös tutustumaan Ypäjän uuteen vesiesteeseen joka oli toteutettu este/metsäkentän läheisyyteen.

Hokit jalkaan ja kohti maastoverryttelyä. Eki tuntui rauhalliselta ja melko varmalta etenijältä. Fiilis oli jees. Otin muutaman ylimääräisen hypyn esteille vinolla lähestymisellä varmistaakseni että Eki on oikeasti kuulolla ja tekee mitä pyydetään.

isompi Ypäjäpöytä cHeidi Lammi

Ja mikä fiilis! Eki teki siististi ja varmasti estevirheettömän maaston! <3 Uudella vedellä otettiin rauhassa, jonka vuoksi jouduttiin luokan ihanneajan yläpuolelle saaden 6 aikavirhettä. Se ei tässä kohtaa paljoa mieltä painanut sillä maasto oli aivan super. Sijoitus oli luokan puolivälin paikkeilla, siihen vaikutti suuresti nuo erittäin matalat kouluprosentit.
Kilpailu oli erittäin onnistunut kokonaisuudessaan ja me käännetään nyt katseet kohti kisaviikkoa! :)

Radan viimeinen puolikaari cLeena Kahisaari

maalisuoralla kytätään kelloa :D c Leena Kahisaari


Videot c Susan Westman

perjantai 11. toukokuuta 2018

11 / 2018 Kinkku nostaa tasoaan

Hitaasti mutta varmasti. Me edetään pikkuhiljaa ylöspäin. Kinkku kävi tiistaina Ypäjällä opiskelijoiden järkkäämissä 1-tason estekilpailuissa. Käytökseltään tälläkertaa melko tasainen ja fiksu! Positiivista.

Hyppäsimme nuorille hevosille avoimen 70cm -luokan arvostelulla A.1.0. Hevoset saivat verrytellä kilpailuareenalla n.20min ennen luokan alkua. Tämä järjestely auttoi paljon ja oli isoksi avuksi koulutusmielessä.
Kinkku oli areenalle saavuttaessa jännittynyt, kyttäsi estejohteita, tuomaritornia, aitoja ja muita hevosia. Hetken siellä pyörittyämme se oli jo ratsastettavissa ja hypytkin sujuivat hyvin. Intoa riitti, mutta mitään tuhmuuksia se ei edes yrittänyt tehdä. Super!

Lähdimme starttiin neljäntenä luokastamme, joten siirryimme yhteisen verryttelyn päätyttyä vielä normaalille verryttelyalueelle kävelemään.


Kinkku oli superhieno, kuten kuvista näkee. Kuskilla on tyypillinen ''kohta katapultti lähtee'' -asento ihan vaan varmuuden vuoksi 😂🙈 No.. oppia ikä kaikki, luottamus syvenee päivä päivältä :)

Kinkku teki omaksi yllätykseksenikin puhtaan suorituksen puomeja kolistelematta! Laukka oli useasti liian pitkä jätkän menohalujen vuoksi ja hypyt olivat kaukaa lähteneitä ja laakoja, mutta tässä kohtaa koulutusta tärkeintä oli vain päästä esteistä yli. Hifistellään sitten kun sen aika on.

Seuraavaksi Kinkku hyppää 70cm 367.1 Littoisissa, Hannulantallilla 20.5. :)



Kinkku aloitti myös vesiharjoittelun. Homma alkoi kuivalla pressulla josta etenemme vesipressuun ja lopulta menemme oikeaan veteen. Ja tämä kaikki ihan ensin maastakäsin. Kun se sujuu, alamme harjoitella selästä käsin. Kyseisellä menetelmällä on helppo opettaa myös pitkän veden hyppääminen näin herkillä yksilöillä. Normaalia vesimattoa Kinkku onkin hypännyt jo ongelmitta. Ainoastaan tuo luonnon oma vesieste tuotti viimeksi ongelmia. Ja tämänluonteisen hevosen kimppuun ei voi hyökätä tai ns.pakottaa veteen, sillä tuloksena olisi todennäköisesti hevonen joka ei koskaan enää veteen mene. Siksi Kinkku opetetaan sen ehdoilla, jotta tuloksena on itse veteen haluava hevonen joka tykkää olla ratsastajan kanssa hommissa! :)

Mulla oli tähän video, mutta yllättäen se ei ole tänään halukas tähän ilmestymään joten palataan asiaan seuraavalla kerralla kun tekniset ongelman on selvitetty :D

maanantai 7. toukokuuta 2018

10 / 2018 Paluu tulevaisuuteen


Niin on taas aikaa kulunut ja asiat edenneet kovaa vauhtia! 
Kinkku on taas täysillä mukana treenissä kaatumisen jälkeen ja edistyy hurjaa vauhtia. Kuinka onkaan mukava saada kouluttaa omaa kasvattia kohti kilparatoja ja tehdä työtä ihan itselle, omaa vauhtia. Kukaan ei tule sanomaan kuinka on kiire sinne ja tänne ikäluokka kilpailuihin. Me tehdään omaa vauhtia Kinkkua kuunnellen ja toivon siitä itelle pitkäaikasta kaveria! Luottamusta on rakennettu varsasta asti💗 

Kilpailut-välilehdeltä saattoi joku jo huomata, Kinkun viimeisin harkkatulos on merkittynä. Jätkä kävi Korpimäessä koulurataharjoituksissa viime sunnuntaina. Valitsin luokaksi heC:1, sillä siinä pääsee vähän käsiksi nuoreen, mutta on mahdollista vähän ajelehtia rataa läpi. Verkassa aika hyvä fiilis, Kinkku oli kivasti avuilla. Radalla kuitenkin päästiin esittämään niitä temppuja... Kohdassa 6 BH kokorataleikkaa askeleen pidennys keventäen) tuomari antoi pisteitä 3.0 kommenttina ''yrittää poistua paikalta''.  Noh, harjoitus tekee mestarin, kohti uusia koitoksia! 😀

Maastoesteilläkin ehdittiin käydä Ypäjällä aluevalmennusten yhteydessä. Kinkku uskalsi vihdoin hypätä niitä rennosti! Veteen ei vielä uskaltanut, siinä seuraavan kotitreenin aihe :D




No mutta mitä tulee meidän pikkuhirmuun, ihkaomaan tallimaskottiin! Tämäkin tapaus omakasvatti, tiedoksi niille joilta esittelysivu on jäänyt vielä lukematta. Ikää jo huimat 9v. Mieletöntä kuinka aika meneekään nopeasti. Pampula on selvittänyt vihdoin kavio-ongelmat. Häntä vaivasi kenkien aiheuttama irtoseinämäisyys. Ja ennenkuin kukaan tulee kertomaan netin ihmeellisestä maailmasta että oikein lyödyt kengät eivät aiheuta ongelmaa niin voi jättää kommentoimatta :) 
Ponilla on pehmeät valkokaviot jotka eivät kestäneet lyhyttä kengitysväliä. Etsittiin varovasti hieman pidempää väliä, jolloin seurasi jo mainittu uusi ongelma. Näitä pieniä ei oo tarkotettu ihan kengättäväksi.. Bootsit olisi yksi vaihtoehto, mutta se olisi iso investointi, eikä niiden istuvuudesta voi näin pienen kohdalla olla kovin varma. 
Olemme päätyneet kengättömyyteen Pampulan kohdalla sen vuoksi, että se pärjää näinkin. Liikutus hoidetaan pehmeällä ja hyvällä pohjalla, joten ongelmaa ei ole. Ammattilainen vuolee säännöllisesti. 
Tytöt (kohta 3. ja 5.v pikkusiskoni) ovat ahkerasti harjoitelleet ponin hoitoa, varustamista ja ratsastamista. Kuvia tulossa roppakaupalla tyttöjen touhuista! :) 

Ponia vaivaa tällähetkellä melkoinen ylipaino, joten kun kaviot on nyt kunnossa, starttaa uusi ''kesäksi kuntoon'' -projekti. Poni pääsee ennen laidunkauden alkua ylimääräisistä kiloistaan ja voi mutustaa sitten paremmilla mielin herkkuruohoa.




Klippasin Pampulalle myös vauhtiraidat kylkeen + koko vatsan alueen jotta treenit kulkisi kevyemmin. Siinä se laihtui heti 50kg..

Luolavuorenkoulussa, Inkilän yksikössä poni kävi ajeluttamassa nuoria erityislapsia ja käyttäytyminen oli täys +10. Ei äänet, hälinät tai muut häiriötekijät häntä hetkauttaneet <3





Ekin kohdalla tunnetusti sattuu ja tapahtuu, siitä tulossa lisää selontekoa myöhemmin. Mutta lyhyesti ja ytimekkäästi, ''turhaa'' saikkua on riittänyt. Polviongelmista kun selvittiin niin eiköhän toisen takajalan jännealue pullottanut rajusti ja siitä vahva epäily jänne/hankkarivammaan.
Saikun ja ultran jälkeen luojan kiitos selvisi että kaikki jalassa on ehjää, vain paksuuntunutta ihoa joka saattaa johtua kolauksesta tmv. Treenissä taas! Ypäjällä käytiin myös maastoestetreenissä ja helpon tehtävät sujuivat ongelmitta. Eki aloittaa ulkokenttäkauden Ypäjän tuttarista 12.5.




Pieniä hautahölmöilyjä Eki ei voinut tietenkään jättää tekemättä... Mutta loppuhyvin, kaikki hyvin ja vesileikit oli jätkän ehdoton suosikki.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

9 / 2018 spring is coming


 
 Ai mikä kevät? Ai mikä karvanlähtö? Ai mullavai? Tästä jokavuotisesta karvanlähdöstä sen tietää, kevät ja sitä myöden kesä on tulossa. Vaikka ikkunasta katsottuna se ei siltä tunnukkaan. 
Meillä hepat aloitti jo muutama viikko sitten karvanvaihdon, mutta nyt kuluneen viikon aikana pohjavillaa on lähtenyt reippaaseen tahtiin. Pampula muuttuu karvamammutista takaisin poniksi ja Kinkku alkaa näyttää hevoselta. Ekin kohdalla vaihto on huomattavasti hillitympää klippauksen johdosta.  Jokapäiväinen käsitreeni kuitenkin jatkuu vielä pitkään, kesään kun on matkaa... Pampula on kesäkarvassa hyvällätuurilla heinäkuun puolivälissä, viihtyy siinä parisen viikkoa ja aloittaakin jo uuden pohjavillan kasvatuksen. Shettikset 💗💗



Eki kävi tosiaan klinikalla tarkistuttamassa takapolvet ennen kisakauden vauhtiin pääsyä. Vasemmansta takajalasta saatiin minimaalinen reaktio ylä- ja alanivelestä taivutuksessa. Ylä- ja alanivel piikitettiin kuvista löytyneen pienen terävyyden vuoksi. Tyypillisiä urheiluhevosen muutoksia ja Ekin ikä huomioon ottaen tämä oli odotettavissa. Nyt kävellään vielä viikonverran ja palaillaan sitten hiljalleen normaaliin treeniin.

Jätetään vielä pääsiäisen aluevalmennukset välistä jotta Eki saa palautua rauhassa. Viimeksi mainitsemani Ypäjän treenileirin suunnitelmiin tehtiin vähän muutoksia ja lähdenkin matkaan vain Kinkun kanssa ja yhdeksi päiväksi. Eki pääsee aloittamaan hommia kotimaneesissa :)





torstai 22. maaliskuuta 2018

8 / 2018 Kinkku kerää kilpailukokemusta



Kinkku käväisi maaliskuun alussa Lempäälän Ratsuniityssä Tuija Rosenqvistin ja Aki Karhapään luona maastoestetreenissä. Treeni alkoi lupaavasti, Kinkku hyppäsi elämänsä ekat maastoesteet ratsastajan kanssa. Jätkällä on vielä ajoittain hieman heikko tasapaino ja itseluottamuksessa on puutteita. Tämä todennäköisesti aiheutti sen että Kinkku lopetti hyppäämisen siihen. Hypyt olivat liioiteltuja ja hän taisi itse säikähtää isoja hyppyjään. Ei hyvällä, eikä pahalla.
Päädyimme lopulta hyppäämään loppuvalmennuksen erikoisrataesteillä ja pääsimme kehumaan Kinkkua siitä. Rataesteiden alla oli heinäpaalia, vesimattoa, laatikkoa jne. No problem.


Jatkoimme kilpailujen merkeissä oman seuramme 1-tason hallikilpailuissa. Päätimme hypätä 50cm arv.367.1 jotta hyppääminen olisi lapselle helppoa kilpailujännityksen kanssa.
Verryttelyssä Kinkku pääsi yllättämään verkkaesteellä kieltäen rajusti ja keulien jolloin otin oman nenäni kanssa kunnon osuman Kinkun niskan kanssa... Olin varma että nyt hajosi nenä :D
Tunnottomalla nassulla radalle ja hirmu sujuvaa ja rentoa etenemistä! Ei enää yhtään käsijarrua ja se riitti meille. Hieno 0-0 tulos ja hyvillä mielin kotiin. Seuraavissa karkeloissa otetaan isompia esteitä :)



Seuraavaksi siirryimme ensimmäisiin virallisiin koulukilpailuihin. Kannuksia ehdittiin harjoitella yhden kerran ennen kilpailuja ja sehän pisti Kinkun vähän kiukuttelemaan. Nuoret kun kipeyttävät kylkensä herkästi ja Kinkku on tunnetusti vähän nokkiinsa ottava ja tulinen tapaus.
Verryttelyaikaa oli ryhmässä vaivaiset 15min. Tein mitä tehtävissä oli ja eikun radalle.
No hups.. jätkä esitti radalla kaikkea muuta kuin mitä piti. Löytyi vastustelua, kaahailua, pakittelua... Tuomarin loppukommenteissa luki: ''Lupaava ratsukko, väläyttää miellyttävää liikettä. Tänään kuitenkin liikaa vauhtia ja kiemurtelua.'' -Katja Törrönen.
Hyväksytty tulos ihme ja kumma 56,27%, olin täysin varautunut hylättyyn suoritukseen.

C Annika Mäki /photomagalleria

C Annika Mäki /photomagalleria

Kirsi Lönnmarkin ja Tomas Kivirannan estevalmennuksissa on sujunut erittäin hyvin!
Kirsi Hagnerin kouluvalmennuksissa käydään ahkerasti ja nyt aletaan saada vähän jo liikettä ulos.
Pääsiäisviikonloppuna olen molempien jätkien kanssa Ypäjällä treenileirillä. Pampula saa jäädä kotiin lasten paijattavaksi <3