perjantai 30. lokakuuta 2015

Kohtalon ivaa

Nuoresta iästäni huolimatta mun elämän varrella on ollut jos jonkinlaista hevosta. Jokaisella on ollut oma osuutensa mun ratsastusharrastuksessa niin opettavana tekijänä, ystävänä, kuin suunnan antajanakin. Kuinka monta kertaa olenkaan sanonut, että ''tämä tässä on unelmieni hevonen''. ''Tätä minä haluan''. Esteratsastus, sydämeni asia. ''Ostan kouluhevosen, haluan olla kouluratsastaja''. Viimeiseksi taisin todeta että ''haluan kilpailla kenttää, Kinkusta tulee kenttähevonen''.
Valmentajatkin ovat sanoneet ettei tämä neiti oikein vielä osaa päättää mitä haluaa, mutta on ainakin kokeillut kaikkea.
Matkaratsastuskin oli aivan huikeeta. Este, koulu, kenttä, matkaratsastus... Täytyykö sitä edes tietää, monipuolisuus on rikkaus!  Valmentajani totesi että mut ensikertaa nähdessään totesi heti että tästä tulee kenttäratsastaja. Huikeeta, elämä opettaa, katsotaan mitä täältä syntyy!

Olen koonut tähän postaukseen muutamia hevosia jotka ovat vaikuttaneet ratsastusuraani merkittävimmin, ainakin omasta mielestäni. Ja tässä vain murto-osa niistä kaikista, kaikkihan vaikuttavat jollain tapaa.

TOPI-KALLE
Jääräpäisin suokki joka mun matkan varrelle on osunut. Olkootkin että olin tällöin pieni ja osaamaton (nyt olen enää osaamaton :D) Topi tutustutti mut isoihin esteisiin. Ensimmäiset aluetason 100cm luokat kisasin Topilla. Tää suokki hyppäs mitä vain ja mitenpäin vain. Topi oli mulla ylläpidossa muistaakseni vajaan vuoden (vai olikohan likempänä puoltavuotta..). Muuti mun käsityksen suomenhevosista kertaheitolla. Olin aina ollut sitä mieltä että suokit on vaan maastomopoja...
Lähti kuitenkin takaisin omistajalleen, ei ollut pidemmällä tähtäimellä pikkutytön ratsu.



COLDENCOAST COUNTESS
Tessa, ihan huippuponi! Tessa oli tällöin mun valmentajan. Poni oli pieni ruma ankanpoikanen josta kuoriutui hieno kisaponi. Maastossa neiti heitti mut useasti alas. Yleisimmin paineltiin täyttälaukkaa kunnes poni päätti lyödä liinat kiinni ja vetästä uukkarin :D Tessa oli myyntiponi ja muutti uuteen kotiin nopeasti tulosten synnyttyä. Tessa tutustutti mut welssien huikeeseen, täysin omaan maailmaansa.
 






LELE MORA
Lele oli mun valmentajan tallilla yksityisenä ja sen omistaja etsi sille vuokraajaa. En lähtenyt vuokraushommaan mutta ratsastettuani muuten vaan sillä parikertaa ihan kokeilumielessä, tykästyin!
Päätin ottaa Lelen ylläpitoon, tai toisinsanoen koeajalle. Ja kyllä, siis kouluhevosen. Esteratsastaja haluaa olla kouluratsastaja! Lelen kanssa kävin parissa estevalmennuksessa mutta ei hänestä hyppääjäksi ollut, ei raukka osannut :D Aluekoulukilpailuista napattiin heB luokasta yli 60% tulokset, jotka silloin olivat omat henkilökohtaiset ennätykset, sillä esteratsastajana olin kisannut koulua pari satunnaista ''kerranvuodessa on pakko'' koulustarttia. Ostotarkastuksessa kuitenkin selvisi että Lelellä on selkärangassa vakavasti vikaa eikä siitä olisi pitkällä tähtäimellä edes normaaliin käyttöön ja itse halusin vielä kisata. Lele lähti takaisin omistajalleen. Ei tullut minusta kouluratsastajaa..





BABA K
Babahan on ihan oma lukunsa, mut ihan huippu tamma!
Baba oli mun käytössä omistajan omalta tallilta käsin tammikuusta 2015-elokuuhun 2015. Treenattiin ja kisattiin. Esteitä tietenkin. Kehityttiin yhdessä ja erikseen, todentotta. Lähdettiin liikkeelle seuratason 70cm melko mielenkiintoisesti kuten kuvista näkyy :D Päätettiin yhteinen taipaleemme kuitenkin siistiin ja hyvään 100cm rataan! (video alempana)





Ja onhan niitä hevosia ollut tusina muitakin, mutta nää on nyt yhdet tapaukset jotka todellakin on jättäneet jäljet ja vaikuttaneet osaltaan sekä positiivisesti, että negatiivisesti :D Kiitti ja kuitti, viikonloppuna kahdet kisat joten palaamme pian! :)

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Lupa olla onnellinen♥

2 vuotta sitten tänä päivänä
Kun tietää mitä haluaa ja on rakentanut itselleen pienen vision, muuttuu harrastaminen täysin. On uusia tavoitteita ja kiinnekohtia joiden avulla on tarkoitus saavuttaa unelmat Hymiö smile kiitos kaikille jotka ovat tukeneet päätöksen teossa
Tykkää   Kommentoi  




Tänään jaoin facebookissa vanhan päivitykseni ja kirjoitin sen rinnalle uuden päivityksen:

2vuotta sitten luulin tietäväni mitä haluan.. unelma on edelleen sama, mutta nyt sitä kohti kuljetaan parempaa reittiä Hymiö smile
Huvittavinta tässä kaikessa on se, että mitä enemmän teen oikeita valintoja, mitä onnellisempi olen, sitä enemmän saan kateutta ympärille. Mutta mikä tärkeintä, oon saanu huomata ketkä on niitä aitoja ihmisiä, oikeita ystäviä, valmentajia ja kanssakulkijoita♥


Lisäsin vielä kommenttikenttään ettei päivitykseni liity kehenkään, eikä mihinkään joten kenenkään ei tarvitse vetää hernettä nenään :) Ihmisellä on lupa olla onnellinen ja ihan rehellisesti, mun maailmaa ei ihan helposti kaadeta. Viitaten lähinnä tuohon kateuteen. En pysty käsittämään mitä ihmiset luulee menettävänsä jos joku toinen onnistuu? Saa kertoa jos joku tietää!

Mutta jospa takaisin treeniaiheisiin :)

Kinkun kanssa lisää juoksutustreeniä, vasen kierros sujuu hyvin ja laukkaakin tarjosi isommalla ympyrällä. Oikeaa otettiin nyt ensimmäistä kertaa ja on huomattavasti hankalampaa. Sitä siis lisää :)
Todennäköisesti Kinkku lähtee tammikuussa ratsuttajalle, siihen asti treenataan maastakäsin entiseen malliin. Itse uskon siihen että ammattilainen saa Kinkusta enemmän irti kuin minä ja perusratsastuksen pohja tulee tehtyä kunnolla kun on kokemusta ja ammattitaitoa.

Linda ratsasti Pampulan myös tänään, ihan sileällä työskentelyä ja kuski ainakin oli tyytyväinen. Yhteistyö toimii. Torstaina poni saakin vapaapäivän, perjantaina hieman jumppaa ja viikonloppu meneekin siellä Loimaalla ja Kaarinassa.



KOSKA MÄ VOIN! Ihmiset olkaa onnellisia ja sulkekaa silmänne ja korvanne ulkomaailman roskalta<3

(P.S. teitte uuden ennätyksen blogin uudistumisen jälkeen! 110 kävijää päivässä, mahtavaa kiitos<3 )

maanantai 26. lokakuuta 2015

Juoksutusharjoituksia ja kilpailuja

Kinkun kanssa toteutettu juoksutusharjoituksia. Jätkä kun ei ole tuntunut ymmärtävän ympyrällä juoksemista eikä pyöröaitausmahdollisuutta ole. (Toiset rakentaa esteistä ympyrän, tiedän sen. Mutta minä en..)
Eilen kuitenkin saatiin onnistuneesti ravattua vasempaan kierrokseen liinassa. En päästänyt täysin isolle ympyrälle koska kontrollointi on tällöin vaikeampaa. Tasapainoa lisää, laukkaa en edes vaatinut vielä. Oikea kierros otetaan toisena päivänä. Nyt oltiin tyytyväisiä ympyrän ymmärtämiseen ja siinä ravaamisen onnistumiseen! :)

Yhden fleeceloimen oli yhtenä yönä osittain hajoittanut, mutta luulempa sen vain jääneen kiinni siihen. Tänään oli osan päivästä ulkona sateessa ja sadeloimesta toinen etuklipsi on antanut periksi. Onneksi helppo vaihtaa :) Ostin pojalle juuri 135cm fullneck ulkotoppaloimen joka on vielä testaamatta, mutta samalla kertaa ostetun lapasuojan laitoin nyt yöksi tallitoppaloimen alle. Aamulla nähdään mitä on jäljellä :D  Ostin nyt venymättömän, puuvillaisen lapasuojan kun ne mustat elastiset on aivan hirveitä kun sähköistyy eikä pysy aina paikoillaan. Meillä ei ainakaan monellekaan ole sopineet, yhdellä ponilla taisi toimia.


Pampula on menossa ensi viikonloppuna todennäiköisesti kaksiin kilpailuihin. Loimaalle halloween handlerkilpailuihin. Itse olen osallistumassa seniorhandlerluokkaan jossa siis myös paras puku palkitaan.

Ja toiseksi 1-tason halloween estekilpailuihin ristikkoluokan. Kuskina toimii naapurin vakiokuski joka kisasi ponilla myös ponin ihka ensimmäiset estekilpailut :)



Ponin ihan enismmäisissä kisoissa 50cm hienosti 0-0 radalla!

Tänään Linda treenasi ponilla Tarun kentällä esteitä ja että kuinka meni hyvin! Niin hyvä pari toisilleen että ei voi olla kuin tyytyväinen. Materiaalia en tänpäivän treeneistä ehtinyt ottaa vaan käytin kaiken läsnäoloni ratsukon koutsaamiseen ja hyvän fiiliksen ja suorittamisen saamiseen.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Postauksen julkaisemisessa ongelmia..

Postaus on tulossa mutta blogger ei anna sitä julkaista.
Hieman kärsivällisyyttä siis, postaus on tulossa tulevista kilpailuista ja Kinkun juoksutusharjoituksista.
Selvittelen ongelmaa..

torstai 22. lokakuuta 2015

rodeoleikkejä

Kylläpäs Kinkku temput keksi tänään kun muistuteltiin mieleen vanhoja juttuja.
Päivän olivat Pampulan kanssa ulkona sadeloimet päällä jatkuvassa tihkusateessa näyttäen jopa viihtyvän. Klo 17 lähin ottamaan sisälle ja siinä samassa otettiin Kinkun kanssa parit harjoitukset.
(Videota on tulossa, kunhan saan kamerasta ulos ja vähän lisämatskua!)

Karsinassa kiinni seisominen on ihan fine ja Kinkku on rento ja rauhallinen siinä. Päätin laittaa vaihteeksi ulkoseinään kiinni. Harjailin siinä, Kinkku oli vähän levoton ja jännittynyt joten taputtelin paljon enkä vaatinut mitään. Jalat nousi hyvin, joskaan ei malttanut takasia ylhäällä pitää.
Suojat edelleen fine, ei nostellut tmv, oli ihan kuin olisivat aina jalassa olleet.
Jotain kuitenkin ympärillä tapahtui ja Kinkku otti pienen vetopaniikin. Rauhoittui nopeasti, ei repinyt itseään irti ja tuli rauhassa takaisin löysälle narulle. Luultavasti vain pelästyi jotain, ja löysällä vetosolmulla saan reagoitua nopeasti ja saan sen myös heti irti jos on tarve.

Kun Kinkku rauhoittui ja kaikki meni hyvin, päätin palata karsinaan jossa sen on helppo olla. On totta että karsina on hevosen turva- ja lepopaikka jossa kaikki ylimääräinen häärääminen pitäisi jättää pois. Itse kuitenkin koen sen olevan hyvä harjoittelu paikka herkälle nuorelle joka kokee kaiken olevan hyvin siellä.
Palasimme kesän jäljiltä satulaan. Nuuhki siinä hetken ennen kuin nostin selkään. Kaikki ok, edelleen rento nuori satulan alla. Kiinnitin satulavyön varovasti sillä se oli ensimmäisillä kerroilla Kinkulle kenguruloikkia aiheuttava juttu. Nyt kaikki meni hyvin ja päätin kiristää vielä vähän (jonka teen yleensä vasta ulkona tietyistä syistä..) Noh, niin siinä kävi että vyö oli kireä ja ehdin narun seinästä irroittaa kun Kinkku otti ja lähti! Siinä on kivaa olla karsinassa keulivan pukittelevan hyppivän pomppivan potkivan nuoren seassa... oma moka, myönnetään, ei olisi pitänyt sitä vyötä ennen taluttelua kiristää.

-->Tilanne ohi, lähdettiin ulos kävelemään. Tuulinen ja sateinen sää aiheutti pientä jännitystä ja levottomuutta mutta käveltiin hienosti hetki pihalla. Takaisin talliin, kamat pois, taputukset hyvin suoriudutuista harjoituksista ja myslit turvaneteen.

Kesälaitumella ottamassa lepiä <3

Pieni vauva, toivottavasti joskus iso ja uljas!

Pampulan kävin juoksuttamassa kentällä eilen, kyllä oli ponille kertynyt virtaa kun ei ole päässyt töihin päivittäin! Kinkku oli hienosti yksin kotona sillä aikaa, ylpeä saa olla kun niin hyvin sopeutuu tilanteisiin.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

#motivation

I'm so happy!<3 Mieletöntä, ihan huippua. 
Tiistaina sain puhelun, jos toisenkin jotka veti jopa mut täysin sanattomaksi. Facebook-kirjoituksia, sanoja, joita ei koskaan kuvitellut saavansa..

Todellakin, siis kuten osa teistä tietää, olin viimevuonna Turun Urheiluakatemiassa, ratsastajien pilottiryhmässä. Jos vähän valaisen mikä on urheiluakatemia. Urheiluakatemian perustehtävä Urheiluakatemiaohjelman mukaisesti mahdollistaa siviiliuran rakentaminen huippu-urheilu-valmentautumisen rinnalla. Laadukasta päivittäisvalmentautumista korkeatasoisissa olosuhteissa ammattiosaajien johdolla. Kiinnostuneet voivat lukea lisää akatemiasta täältä.

Itse niin sanotusti putosin joukosta kun ei ollut enää hevosta käytössä Lakun loukkaannuttua ja sopimuksen päätyttyä Baban kanssa. Ja urheilu on raakaa peliä, kun et pysy mukana, lennät porukasta ulos. Tuloksia on saatava.

Kuitenkin sain puhelun jossa kuulin pääseväni takaisin joukkoon Kinkun kanssa! Ja tää on ihan mieletöntä!
Ja se että tämä ei todellakaan ole itsestään selvyys. Kinkulla ei voi ratsastaa vielä, ei voi tuottaa tuloksia kilpailumaailmassa. Mutta silti mukana. Valmentajamme Kirsi Hagner, kirjoitti seuraavan tekstin mun facebook-seinälle: 
Päättäväisyys, aktiivisuus, myönteinen ote tuottaa tulosta! Meidän laji on siitä hauska, että hevosta ei huijata, ne eivät tykkää tiukkapipoisista, tunteettomista ahdistelijoista. Huonohkolla fiiliksellä voi lahjakkaalla hevosella yltää käsittämättömän pitkällekin, mutta POSITIIVISELLA JA HYVÄLLÄ FIILIKSELLÄ pääsee ei niin lahjakkaallakin hevosella käsittämättömän pitkälle, entäpä lahjakkaalla hevosella! Sen Sinä Janette kuten moni muukin on oivaltanut, ja sen fiiliksen kautta saa aimo annoksen kärsivällisyyttä ja levollisuutta tehdä hevosten kanssa. Ratsastajalta kysyy lahjakkuutta oivaltaa mitä tämä tarkoittaa. Silloin ollaan hevosten kanssa oikealla tiellä ja silloin hommasta tulee myös kivaa!

Olin sanaton kun tämän seinältäni luin. Puhelimessa sanottiin että olen tämän ansainnut. Minä joka en koskaan mene sanattomaksi.. nyt menin!

Kuntotestiin kävi käsky heti ensi maanantaiksi, ja aamutreenit starttaa heti kun saan aikataulut itselleni. Ypäjälle lähtö koittaa taas kun sen aika on :) 


Kinkun kanssa oltiin lenkillä viikonloppuna niin että Pampula oli mukana. Mulla oli Kinkku ja kaveri otti Pampulan. Pian ollaan toivottavasti siinä tilanteessa että päästään ihan kolmistaan kävelylenkeille :) 

Eilen kävin Kinkun kanssa naapurissa, Tarun ja Kimin tallilla. Jätkällä meni ihan nuppi sekasin kun kavereita oli joka puolella huutamassa ja kentällä oli tunti käynnissä. Kinkku ignoorasi mut taas täysin eikä kuulo ollut päällä. Tuli päälle, jyräsi täysin, pyöri volttia ja meni minne tahtoi. Sain vinkin että delta pois kuolaimista ja kerran ketju suuhun niin alkaa kuunnella. Kiltisti voi toki kouluttaa mutta tulos ei aina ole haluttu. En puolustele ketjun käyttöä, en sitä itse käytä ellei ole aivan pakko ja se on vasta se viimeinen oljenkorsi joten katsotaan miten tässä edetään. Jututetaan valmentajia ja käydään useammin paikoissa joissa hälinää. Kentälle liinaan ja harjoituksen käyntiin :) 


sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Love me like you do


Annika Mäki (http://tarinoitatuntilaiselta.blogspot.fi/) kävi kesän lopussa, ehkä syyskuussa? kuvailemassa meidän laidunlaisia. Tähän postaukseen oon kerännyt lähinnä Kinkun kuvia :)
Oon kehunut ja ylistänyt Annikaa maasta taivaisiin niin paljon ettei se itsekään taida tietää :D Mutta ihan syystä! Kannattaa käydä tsekkaamassa kuvasivut ;)

Ei sen enempää juttua tähän, nauttikaa kuvista<3

Kinkku emänsä Vinjan kanssa


Kyllä on laukassa pituutta!


Mä odotan että tähän kaulaan saa tehdä lihasmassaa<3

Tää on mulle tavattoman tärkee<3 Varmasti tulee joskus tauluksi asti!


lauantai 17. lokakuuta 2015

Lapsen kanssa lenkillä

Perjantaina kävin Kinkun kanssa lenkillä lähimaastossa. Suurimmaksi osaksi mentiin tietä pitkin, kohdattiin autoja, lapsia ja muutama puskasta lentoon lähtenyt lintu. Kinkku otti kaiken tosi hyvin, ei sinkoillut tai hyppinyt minnekkään. Lähinnä säpsähti tai jäi paikoilleen tuijottamaan.

Jäbä oli normaalista poiketen hieman diesel-mallia, liekö väsynyt stressistä, tai muuten vaan oli vähän veto pois. Pyrki kulkemaan mun selän takana, joten kuolainpaineen harjoittelu ei onnistunut kun ei moottori ollu selvästikään toiminnassa.

Keskityttiin harjoittelemaan paikoillaan oloa ja jalkojen siirtämistä. Jalat siirtyi yllättävän nopeasti, lähinnä taaksepäin tai parkkeerausharjoituksissa takaisin omalle paikallee.
Itse joudun edelleen keskittymään toden teolla siihen etten nosta päätä ylös maasta jos jalat pysyvät paikoillaan. Mini painotti valmennuksessa erityisesti sitä, kun harjoitellaan paikoillaan seisomista, että jos jalat pysyy paikoillaan, ei ole mitään merkitystä onko turpa maassa, taivaassa tai missä tahansa.

Ravi siirtymisiin olen todella tyytyväinen! Raipan käytiin pohkeen paikalle, ja Kinkku seurasi mun kättä ja siiryi hienosti raviin vaikka itse edelleen kävelin. Niin ylpeä, kun jokin asia onnistuu hyvin!!
Tässäkin itselle keskittymistä ettei tule maiskutettua..... ääniavut pois kun opetellaan pohkeen merkitystä liikkeelle lähtöön.

Niin oli piilossa selän takana. Uskalsi sentään kurkata sieltä ;)

Lapsihevonen oli siis erittäin hieno<3

Seuraavaksi olis tarkoitus totuttaa Kinkkua yksinoloon. Lähinnä kun Pampulan kanssa lähdetään lenkille, että Kinkku jäisi yksin tarhailemaan ilman suurempaa riehumista. Tähän mennessä meillä on siis tallissa ollut se 3-4 hevosta eli ei ole ollut tilanteita että joku jäisi missään kohtaa yksin. Tai jos onkin, se on ollut Pampula joka juuri reagoi yksinoloon :)

Harkinnassa toteuttaa kysymyspostaus, joten jos mielessä kysyttävää niin kysymyksiä voi alkaa laitella täällä, s-postilla tai facebookissa :) Postaus siis toteutetaan mikäli kysymyksiä tulee järkevä määrä :)

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Rest in peace my love

Voi olispa aikaa jo kulunut tarpeeksi, kuukaudet menneet ja sydän ois ehjä. Tai ettei ois hän lähtenyt sittenkään pois..<3

Ei ole enempää sanottavaa, ikävä on loputon..

R.I.P. Vinja
R.I.P. Landorn





sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Gunilla Wahlbergin valmennus + Pampula

Otettiin lastaukseen aikaa puoli tuntia, tarkoituksena ensin yrittää Kinkku autoon ns.houkuttelemalla kun ei viitsisi nuorta heti ahdistaa pakottamalla sisään.
Siinä aikamme houkuteltua tulos oli aina sama; Kinkun etujalat on pitkällä sillalla ja pää sisällä, mutta takajaloista ei tietoakaan. Venymällä venyi itseään ruokakupille ja yritti saada herkkuja, mutta sisään ei tullut. Jos ei välillä pakittanut ulos, niin seistä möllötti lastaussillalla. Kuinka turhauttavaa.
Otettiin liina toisella puolelle ja avitettiin takaa. Hetken siinä liinaa kummasteltuaan tuli reippaasti sisälle ja sai ruokansa.

Lähdettiin ajamaan hiljalleen Ravattulaa kohti, sillä puolta tuntia ei lastaamiseen mennyt. Parempi kuitenkin ajoissa kuin myöhässä. Matkan Kinkku matkusti hiljaa ja rauhallisesti seisten. Perillä huusi kopissa sen verran että päätimme ottaa ulos kävelemään.
Oma sättä itsensä, rauhoittui hetken kävelytyksen jälkeen.

Maneesiin poika pääsi ensimmäistä kertaa, peilikuville se huusi muttei juuri muuten reagoinut. Edellisen tunnin porukka jäi maneesiin seuraksi ettei jää nuori yksin uuteen tilanteeseen.

(Kuvituskuva) Kinkku Saukonojan match-showssa 2015

Kinkku oli sen verran  levoton ja uudessa tilanteessa ettei juuri mitään kouluttavaa voida tehdä. Hevonenhan ei opi stressitilanteessa. Mini näytti mulle maastakäsin harjoituksia joita Kinkun kanssa tulisi tehdä ja muutamaa päästiin kokeilemaan pojan hieman rauhoituttua. 

1) Hyvänä esimerkkinä liikkeelle lähtö. Hevonenhan seuraa ihmisen kehon liikettä, eli lähtee eteenpäin jos taluttajakin lähtee. Tätä emme kuitenkaan halua, vaan hevosen tulisi seurata ihmisen kättä. Itse seison siis niin kauan paikoillaan ja ohjaan kädellä eteenpäin, että Kinkku ottaa ensimmäiset askeleet eteenpäin jolloin voin itse lähteä liikkeelle. Lisäksi, kun hevonen kävelee haluttua vauhtia eikä jalkojen rytmi muutu, ei saisi puuttua sen päähän. Kinkku laski useasti päätään maahan asti, mutta vauhti säilyi. Yritin korjata tilannetta nostamalla pään ylös ja aiheuttamalla painetta suuhun. Väärin! Paine suussa tarkoittaa vain hidastamista, pohkeella eteen jos hevonen painaa pään maahan ja tässä tapauksessa kun ratsastajaa ei ole, korvaamme pohkeen raipalla. (Tämä opettaa Kinkkua ratsastajan pohkeelle, kun yhdistämme liikkeelle lähtökäskyyn raipan kyljessä).

2) Hevosen askeleen lyhennys ja pysähtyminen. Kun hevonen kävelee haluttua vauhtia, paine suusta on poissa. Kun otat pienen paineen ja se hidastaa haluttuun vauhtiin/pysähtyy haluttaessa, paine häviää välittömästi. Kinkun kanssa ongelmaksi muodostui kaksikin asiaa. Se että se ei ole tottunut kuolaimen aiheuttamaan paineeseen, joten se reagoi paineeseen vahvasti päätään viskomalla ja suurimmaksi osaksi sain osumat omaan päähäni (onneksi oli kypärä päässä, vaikkei selässä oltukaan!). Tämä rauhoittuu kun Kinkku tottuu ja hyväksyy paineen. Toiseksi kun talutan kinkkua sivusta ja jarrutan kohti itseäni, tekee Kinkku niin sanotun kässärikäännöksen eli kääntää itsensä pää kohti taluttajaa, eikä pysähdy halutusti taluttajan viereen.
Tähän ongelmaan auttoi se, että taluttaja jarruttaa kohti hevosen leukaa ja ajatellen että pidäte tulisi ratsastajalta. Tällöin hevonen tottuu paineeseen joka tulee ratsastettaessa, eikä se aiheuta yhtä herkästi kässärikäännöstä.

3) Pohkeenväistö. Jep, on mahdollista tehdä 2,5vuotiaalla maasta käsin. Jopa Kinkku suoritti pohkeenväistöä alkeellisella tasolla. Se väistää sivulle raipan koskettaessa jalkaa sivulta (kun kosketan edestä, se ottaa askeleen taaksepäin). Pikkuhiljaa raipan vaikutusta nostetaan ylöspäin kunnes päästään kylkeen, pohkeen tasolle ja hevonen oppii väistämään sitä. 

4) Parkkeeraus. Hevonen seisoo paikoillaan. Jalkoja voidaan korjata ''parkkiruudun'' sisälle yksi kerrallaan. Raipan kosketus jalan eteen--> korjaa kyseisen jalan taaksepäin. Raipan kosketus sivulle--> korjaa jalan sivulle. Ja seisoo käskystä ''SEISO''. Ja pää saa edelleen mennä missä haluaa kunhan jalat pysyvät aloillaan. Kun hevonen oppii rauhoittamaan jalat paikoilleen, sen koko olemus rauhoittuu.


Omaksi ongelmaksi muodostui useasti kahden avun yhdistäminen, jota nuoren kanssa ei saa tapahtua opetustilanteessa. Maiskutan eteenpäin pyydettäessä ja hidastan myös äänelläni. Maiskutusta ei saa yhdistää selkeisiin apuihin, sillä muuten avut eivät toimi koskaan ilman maiskutusta, ja se huvittavaa oliskin :D

Myös Pampula kävi tänään treeneissä :) 
Pitkästä aikaa treeniä selästä käsin, päästin ratsukon esteille asti. Hyvin sujui, ja edstystä viimeiseen hyppykertaan on tapahtunut hurjasti. Poni lähti rohkeasti sieltä mistä pyydettiin ja hyppäsi epäröimättä kaiken. 

Tässä hyvä esimerkki, lähti mistä pyydettiin. KAUKAA! Ja venyi silti esteen yli asti. Vuosi sitten ei olis tää poni hypännyt.

Joo, kokeilin laittaa suoraa puhelimesta tähän videot hypyistä mutta eihän se tietenkään onnistu. Videoita siis myöhemmin kun latailen niitä koneelle/nettiin :) 




lauantai 10. lokakuuta 2015

Väliaikatietoja

Kuten näkyy, ulkoasu muuttuu pikkuhiljaa toimivammaksi. Yritetään päästä taas siihen hyvään moodiin ja tasaiseen postaustahtiin :) 
Kuvien kanssa ollut ongelmia, en tiedä onko ongelmat nyt bloggerin päässä, vai mun kuvanlisäyksessä.. selvinnee sekin asia lähipäivinä :) 

Kinkun kanssa huomenna menossa Ravattulaan Gunilla Wahlbergin, eli tutummin MINIn valmennukseen. Maastakäsin työskentelyä tiedossa, kun ei selkään vielä olla kiirehtimässä. Mielenkiinnolla odotan mitä saamme aikaiseksi :) 


Vinja, Laku ja Kinkku tulivat kotilaitumelle vielä hetkeksi. Päivästä ei voi tulla huono, kun se alkaa näiden murujen kanssa<3 

Huomenna postausta valmennuksesta :)