Kauden päätös videoina

Kausi 2017 on meidän osalta valmis. Hevoset kävi vuosihuollossa + raspattiin, rokotettiin ja madotettiin. Nyt kolmikko viettää ansaittua lomaa ja treeneihin palataan viikon kuluessa.

 Eki kävi hyppäämässä 25.-26.11 Ypäjä Movember Showssa tehden 110cm & 120cm radat. Ensimmäisenä päivänä kuski sai kyytiä. Jätkä oli innolla menossa ja pukitteli enemmän kuin ehti hypätä. Verryttelyn jälkeen totesin coachille että jos en päivän aikana putoa, en putoa koskaan :D Tällä viittasin juuri siihen etten muuta ehtinyt tehdä kuin yrittää pysytellä kyydissä Ekin antaessa kunnon kyydit.

Rata oli jo huomattavasti hillitympi, vaikkakin kaksi täysin turhaa puomia otettiinkin. Ensimmäiselle okserille en antanut rauhaa vaan häiritsin Ekiä 2-askelta ennen, joten puomi kintuille ja siitä kuskille noottia. 

Toinen puomi tuli pystyltä jota lähestyessä en tehnyt kaartessa työtä ja jouduin lähettämään Ekin kaukaa jolloin hyppy jäi matalaksi. Muuten rataan tyytyväinen, siisti ja tasainen. Täysin hallittu! :)

 

 

 

Ja kohti seuraavaa päivää ja tämän kauden ensimmäistä 120cm starttia. Tämä 3-tasolla, rata kivan simppeli. Pystyn myöntämään, mietin useasti osaanko minä? No, olisinhan osannut jos olisin uskonut itseeni! Rata maalissa kyllä ja pisteet Ekille kiltteydestä. Radasta paistoi mun epävarmuus omasta tekemisestä, enkä antanut Ekille niitä eväitä mitä olisi ollut tarjolla. 

Nyt on kuitenkin hirmu hyvä fiilis siitä, että me tosiaan pystytään yhdessä tekemään, Eki taistelee mun puolesta eikä heti heitä alas satulasta kun teen virhearvioinnin. Tosi hyvällä fiiliksellä kohti seuraavaa kautta ja sitten vakiinnutetaan 120cm -taso. Metrin luokat on meidän osalta historiaa👊😎

 

 

 

Seuramme julkisti myös KaKe CUP -kilpailusarjan tulokset. Viimevuonna hienosti pikku cup voitto, tänä vuonna iso cup jaettu kakkonen. Hyppäsimme vain 2/4 osakilpailua, sillä kiersimme samanaikaisesti kenttäkilpailuja, joten tämä oli mukava yllätys kauden päätteeksi :) 

Yksisarvinen tietenkin

Pikkuratsukko kehittyy hurjaa vauhtia. Kevennyksen ideasta on saatu kiinni ja tasapaino kestää pienen hirmun pukittelutkin.
Löysin Suitsisopista otsapantaan kiinnitettävän yksisarvisen sarven joten pitihän se saada, pinkkinä tietenkin.

Kinkku edistyy myös hurjaa vauhtia, välillä lomaillaan ja taas palataan töihin. Perus nuoren hevosen treeniä ja elämää siis :)
Kouluvalmennuksissa käydään ahkerasti ja niistä onkin saatu paljon apua. Puomeja tehdään kotona itsenäisesti ja estevalmennukseen siirrytään kun sen aika on. Fiksu, vaikkakin hieman jääräpäinen ;)

Kinkusta ei valitettavasti vieläkään oo ridamatskua kun oon niin paljon yksin sen kanssa. Kun kameramies on paikalla niin toki matskua tulee :)

Sarahah kyssäreitä saa edelleen laittaa (linkki ig biossa, sekä bloggerin sivupalkissa), muutama siellä jo onkin ja vastailen seuraavan kerran :)

Kisakalenteria päivitetty ajantasalla, vielä mahtuu parit skabat tähän vuoteen ennen vetcheckiä ja joululomaa :)

Pienet rotunäyttelyssä

Kuten aiemmin mainitsin, käytiin Pampulan kanssa Loimaalla kilpailuissa.
Kyseessä oli viralliset shetlanninponien rotunäyttelyt mutta osallistuimme tälläkertaa vain käyttöluokkiin.

Kertauksena jos joltakin jäi edellinen postaus lukematta, pikkusisko Julia (4v) osallistui minihandleriin, sallittu 4-7vuotiaille, avustaja sallittu ja arvostellaan siis vain esittämistä. Ponin liikkeet tai rakenne ei vaikuta lopputulokseen.
Hienosti luokassa 2.sijalle ja erikoispalkinto "tulevaisuuden lupaus".

Käyttöluokat toteutettiin halloween-teemalla ja meilläkin tuttuun tapaan oli puvut mukana. Pikkukaksikko esitti prinsessoja💖.

Reissu oli Julian ensimmäinen kilpailu ja rankkaahan se noin nuorelle oli. Ensin oli jännittänyt 3viikkoa. Ei ihan tiennyt mitä siellä oikeasti tapahtuu ja tuomarit oli erityisen pelottavia. Kylmäkin oli ja silti piti jaksaa eteenpäin.
Tuomariarvostelussa luki mm. "Ei lannistu vastoinkäymistenkään edessä", jokin asia mennyt opeissa selvästi perille, luovuttaa ei saa ;) Ylpeänä lopulta palkintojen jaossa ja lupasi lähteä kilpailuihin uudelleen!

Itse otin osaa seniorhandler-luokkaan jossa on sama arvosteluperiaate ja luokka on avoin kaikille yli 18vuotiaille. Meille tasaisella ja siistillä suorituksella myös 2.sija.

Seuraa meitä somessa !

Oikealta sivupalkista löytyy nyt pikakuvakkeet muualle someen. Meidän menoa voi siis seurata mun omalta ig-tililtä (erillisen tilin tekoa en ole kokenut omaksi ratkaisukseni). Tili on yksityinen juuri siitä syystä että se on henkilökohtainen, mutta pistä rohkeasti seurauspyyntöä ;)

Facebook on vielä enemmän henkilökohtainen kanava, mutta lajiin liittyen täällä blogissa asiat on laajemmin esitetty. Jos kaveripyyntösi ei siis mene läpi, et menetä mitään seuraamalla täällä blogikanavassa! :)

Uuden mahdollisuuden annoin Sarahah sovellukselle. Voit lähettää siellä terkut, risut ja ruusut mulle täysin anonyymisti. Heitä kyssäriä, vastaan muista käyttäjistä poiketen kysymykseesi täällä.
Ig-storyyn en juuri tilin 'normaalielämän' vuoksi yksittäisiä kysymyksiä jakele. Ole siis aktiivinen ja käytä tilaisuutesi hyväksi ;)


Viikonloppuna Pampula pääsi pitkästä aikaa kisaradoille. 4-vuotias pikkusiskoni aloitti kilpailu-uransa reippaasti Loimaalla järjestettävissä shetlanninponien rotunäyttelyissä. Julia osallistui minihandler-luokkaan, jossa siis arvostellaan esittäjän taitoa esittää poni tuomarille mahdollisimman hyvin. Ponin rakenteella tai liikkeillä ei ole vaikutusta lopputulokseen. Minihandler on avoin 4-7vuotiaille lapsille, avustaja sallittu.

Julia sijoittui luokassa upeasti 2.sijalle, vaikka mukana oli paljon vanhempia lapsia. Lisäksi hänet palkittiin erikoispalkinnolla ''tulevaisuuden lupaus''. Niin ylpeä pikkusiskosta <3

Kyseisessä tapahtumassa handler-luokat oli toteutettu halloween-teemalla, joten pukeutuminen oli sallittua. Tämä kaksikko esitti prinsessoja.

Itse osallistuin samaisessa tapahtumassa seniorhandler-luokkaan joka on avoin yli18-vuotiaille. Sieltä irtosi myös tasaisen eleettömällä suorituksella 2.sija. Hieno viikonloppu!  Lisää kuvia tänne kun niitä käsiini saan :)

Paikka kenttärenkaassa ja Kinkun kuulumisia

Jaa että miten menee? :D  Meillä menee kivasti, jokaisen kaviokkaan meno näyttää hyväksyttävältä!

Ei tässä ihan oo ruusuilla tanssittu, kuten ei hevosharrastuksen parissa yleensä. Ylä- ja alamäkeä vuorotellen.

Salon kisat Ekin osalta ei mennyt kovin hyvin. Jos vähän taustaa valaistaan, niin EkiTheTukkijätkä alias Möhköfantti piti Keravan kisojen jälkeen pari viikkoa hyppylomaa ja ennen kisoja hyppäsin kotona hieman kontrollitehtäviä. Pistihän jätkä riehumaan... pukkeja, loikkia, kaahausta, Ekin perussettiä.
Loman aikana tehtiin vähän mäkitreeniä ja kengittäjä muutti takajalkojen kaviokulmaa liikkeen parantamiseksi. Eki siis takoo takasiaan turhan paljon joten asiaan puututtiin. Liike tuli hyväksi, mutta kaiken tämän summana se tietenkin kipeytti oikean takapolvensa.

Hevonen saatiin lihaksista auki valmentajan avulla ja se oli jumppakuurilla. Kaikki näytti hyvältä ja lähdettiin Saloon hyppäämään. Hevonen ei kuitenkaan ollut oma itsensä. Videot tuloksien puolella, sieltä kiinnostuneet näkee asian todellisen laidan. Metrin luokassa hevonen oli tukossa. Kympissä auennut ja vei ratsastajaa 100-0, kun kuski oli väärässä moodissa aiemmasta luokasta..
Eki jäi kisojen jälkeen siis kävelykuurille polvensa vuoksi.

Nyt vaikuttaa taas hyvältä, liikkuu hyvin ja selviytyi valmennuskatsastuksista kehuttavasti! :)
Saimme Ekin kanssa paikan L-S alueen kenttävalmennusrenkaasta (B-kehitysrengas).




No mitä Kinkulle kuuluu?
Kinkku sai ontumis- ja jalkaongelmaansa vihdoin ratkaisun. Me ollaan edelleen ilman diagnoosia, mutta ongelma on ainakin toistaiseksi ratkaistu. Kinkulla on nyt pohjalliset täytteineen etujaloissa ja normaalikengät takajaloissa. Liike on puhdasta ja jätkä toimii ratsuna suhteellisen kivasti :) Jäljessä ollaan, mut mikä kiire valmiissa maailmassa. Onhan se nyt ollut jo vuoden sairaslomalla joten ihmekös.

Yllä pieni video kotitreenistä. Selkäännousussa saa edelleen olla tarkka, sinne ei ihan heittämällä kiivetä. Jätkä on edelleen kovin herkkäsieluinen. Kyljistään herkkä, vasta väsyttyään antaa ''tehdä jalalla'', joten pikkuhiljaa pyritään ajatukseen eteen ja ylöspäin.

Tällähetkellä liikkuu n.4-5krt/vk joista ainakin yksi kerta mennään maastossa kaikki askellajit reippaasti eteen. Poniemän luonne on tullut esille köyrypukkien ja jääräpäisyyden merkeissä. Tälle jätkälle joutuu olemaan tiukka, mutta kiltisti.

Kuva- ja videomatskua tulossa.. :) Pyritään aktiivisuuteen täälläkin, mutta kiinnostuneet tietää, kuulumisia voi seurata myös Facebookin ja Instagramin kautta!

Kenttäkauden päätös

Meidän kenttäkausi saatiin päätökseen Keravalla. Kisahoitaja sairastui yön aikana ja joutui perumaan mukaan lähtemisen aikaisin aamulla. Harmittavaa, mut onneks me pärjätään tarpeen vaatiessa Ekin kanssa myös kaksin.

Matka sujui näppärästi, kehä kolmoselta on kisapaikalle jo kovin helppo ajella tietöistä huolimatta.
Perillä Eki oli yllättäen kovin rauhallinen. Normaalisti kisapaikoille saavuttaessa se on otettava heti kävelemään, kun sähläysprosentti on kovin korkea.. Nyt malttoi kuitenkin seistä autossa kun kävin kansliassa ja kävelemässä samalla rataesteradan. Kenttä oli melkoisen märkä ja liejuinen.

Koulustarttiin lähdin kerrankin järkevään aikaan, verkka oli hyvänmittainen ja sain Ekin tuntumaan suhteellisen hyvältä. Hieman jännittynyt, johtuen todennäköisesti pellon liukkaudesta. Eki on kovin tarkka pohjista ja liike kärsii heti pohjan ollessa epävakaa.
Koulustartti ei kuitenkaan mennyt kovin kehuttavasti. Eki jäi heti radalla pohkeen taakse, jännitti selkänsä, eikä kulkenut lainkaan verryttelyn tavoin. Pettymys.

Varusteiden vaihtoon ja kohti esteverryttelyä. Otin pienen riskin ja tuntemuksien perusteella päätin jättää kolmipalan suuhun, enkä vaihtaa gägiin jolla normaalisti hyppäämme. Verryttely ok ja eikun radalle. Eki tuntui hyvältä! Imi esteelle sopivasti, mutta oli kuitenkin käännettävissä ja täysin hallittavissa. Huippua! Lähestyttiin radan estettä nro2, joka oli kentän keskellä pituushalkaisijalla. Unohdin tasapainottaa kaarteessa ja varmistaa lähestymisen, joten Eki liukastui juuri ennen ponnistusta. Hyppäsi kyllä kiltisti, mutta otti tietenkin puomin matkaan. Muistan varmasti ensikerralla, kun pohja on huono, ratsasta erityisen huolellisesti...

Maastoon lähdettiin vasta sijalta 9. Tultiin kylläkin vain fiilistelemään ja hakemaan radat, mutta kyllähän se aina harmittaa olla kaukana kärjestä. Ell tarkistus ok, huoltotauko ok.
Eki vietti lepotunnit hienosti traikussa syöden, samalla kun itse kävelin maastorataa. Kävelin radan vain kerran, sillä rata oli melko sama kuin aiemmin kesällä, jossa itse tein virheen tukilla ennen vettä.
Maastoon vaihdoin pidempää hokkia takapäähän. Verryttelyssä Eki tuntui ihan siedettävältä, hyppäsi varmasti ja imi itse vaikeimmillekin esteille. Päätti myös purkaa jännistystään pukittelemalla ja melkein sai kuskin alas asti. Onneksi vain melkein.

Kello päälle ja kohti maastoa. Eki oli innoissaan, vaikkakin hieman spooky.
Päätin korjata sen tyhmän virheen tukilla ennen vettä  ja onnistuinkin. Pääsimme myös vanhaan tapaan epäröimättä veteen, joten hevonen oli tyytyväinen ja hyvässä vireessä. Kurkatessani kelloa, ennen viimeisiä esteitä, tajusin olevani aliajassa. Jarrua päälle ja laukkaa lyhyemmäksi.
Maalissa! Estevirheittä ja ihanneajassa. Nousimme maaston avulla sijalta 9, sijalle 4. ja sijoituimme luokassa tuoden rusetin kotiin. Tähän oli siis enemmän kuin hyvä päättää kenttäkausi :)

Nyt keskitymme hallitreeneihin, jatkamme kilpailuja loppuvuoden koulu- ja rataestestarteilla. Eki saa pienen huilitauon ennen treenikauden aloitusta.

 

Tämän postauksen kuvat c Aaveen.net

@HighVillage -viikonloppu

Ei rusettia - ei ratsastustaitoa?

Niinkö se tosiaan menee? Multa kysyttiin KaKen kisojen jälkeen (lähinnä esteosuuden jälkeen), olenko vihainen tai pettynyt. Kysymys oli johdateltu katsojan mielipiteestä ettei menestystä tullut ja luokassa oltiin mammuttisijoilla.

No miksi ihmeessä olisin pettynyt? Eki otti kyllä 110cm perusradalta kaksi puomia, mutta ne olivat täysin omia virheitäni. Voin syyttää vain itseäni ja treenata lujempaa. Eki ei tee mulle ilmaiseksi puhdasta ja nopeaa rataa tai hienoja takaosakäännöksiä, jos teen selässä omiani.

En silti ole vihainen tai pettynyt itseenikään. Se on tän lajin suola, täytyy joskus epäonnistua voidakseen taas onnistua ja nauttia siitä. Virheet opettavat.

Olin radalla enemmän kuin onnellinen siitä että Eki oli vihdoin oma itsensä ja piti radalla hauskaa. Se on ollut viimeaikoina haluton ja hieman väsynyt. Pidimme hieman kevyempää ja lähdimme radalle vain fiilistelemään, jotta hevosen halu hypätä mahdollisesti palautuisi. No niinhän siinä kävi että kevyempi jakso teki Ekille hyvää ja hevonen oli täysin oma innokas itsensä. Puomit tietysti tulivat siitä että en onnellisuuttani lyhentänyt pitkäksi päässyttä laukkaa, joten hypyt eivät nousseet tarpeeksi ylöspäin ja lähetin Ekin usealle esteelle turhan kaukaa. Videot löytyvät kisakalenteri-sivulta.

cHaven.fi

No miten meni kouluradalla? Toinen rata kangilla ja ratana heA:1 2009.

Rata oli kokonaisuudessaan suhteellisen tasainen, mutta rikkeitä löytyi. Eki jäi hieman pohkeen taakse, tuli kädelle vahvaksi ja näin ollen tahtirikkeitä oli useita. Epäonnistuimme myös meille vahvoissa takaosakäännöksissä ja vastalaukoissa. Ei auta itku, lisää treeniä ja huolellisempi verryttely. Kokonaisuuteen ollaan kuitenkin tyytyväisiä :)

Prosentteja irtosi 61,923%.

Postauksen kuvat c Henni-Leena Helenius /henskunvalokuvaus

Keravan kenttäkilpailut sujuivat hyvin, niistä postaus muutaman päivän sisällä :) 

::Kangasala kenttästartti::

Palatakseni viikon takaiseen, Kangasalan kisareissuun. Hevonen ei ollut oma itsensä missään osakokeessa ja mietin keskeytystä useasti. Aikataulullisista syistä hieman lyhyempää selontekoa tästä reissusta.



Matkaan lähdettiin hyvissä ajoin ja ajoa tuli reilut 2h. Koulukokeessa Wääksyn kartanolla vettä saatiin ajoittain niskaan ihan urakalla. Jo verryttelyssä Eki tuntui jähmeältä ja tilanne paheni siirryttäessä radalle maneesiin. Koskaan en niin tahmeaa Ekiä ole ratsastanut.
Sieltä irtosi 62% joka ei tosiaan ole meidän tasoa harrasteluokassa.

Kohti rataesteitä kaikesta huolimatta ja toive siitä että hevonen heräisi esteille.
Hitusen heräsikin, mutta ei ollut oma energinen itsensä, ennemminkin haluton. 0vp sieltä silti tuli, joskaan ei kovin nopeaa aikaa. Tässävaiheessa soittoa valmentajalle, mitä tehdään. Jatketaan. Sen verran on maasto helppo, pieni ja lyhyt että hevonen sen kyllä jaksaa. Ell tarkisti hevosen rataesteiden jälkeen, kaikki kunnossa.



Eki oli trailerissa levättyään jo pirteämpi ja enemmän oma eloisa itsensä. Maastoverryttelyssä ei kovin innokas, mutta hyvällä asenteella. Rata alkoi hyvin, otin varmanpäälle monella esteellä. Vedelle asti kaikki meni hyvin.




Eki päätti että vesi on turhan kylmää ja sinne ei kannata mennä :D Siellä me aikamme keulittiin, kunnes jätkä antoi periksi ja meni veteen. Hassua, sillä se ei koskaan epäröi mennä veteen. Kaikki ei siis ihan ole vieläkään kohdallaan.



No, maaliin asti laukattiin. Lopputuloksena siis virhepisteitä 40,2, joista osa tietenkin ihanneajan ylittämisestä keulimisen seurauksena.






Myöhemmin tätä kaikkea analysoidessa, on todettu Ekin olevan kertakaikkiaan väsynyt. Se on ollut niin kovassa treenissä, jatkuvasti startissa ja kaikki kotona liikkuminen on nykypäivänä kovin laadukasta. Eki ''ei ole ehtinyt'' saada kunnon kesälomaa tällä kaudella, siis 1-2vk totaalivapaata, jonka on jo aiemmin todettu olevan sille tärkeä. Nyt siis ollaan oltu kevyemmällä ja Keravan startin jälkeen otetaan kunnolla iisiä. Eki hierotaan uudelleen, ruokavalio tasapainotetaan ja otetaan rennosti.

Kuluneena viikonloppuna startattiin naapuritallin kisoissa sekä esteillä että koulussa, erittäin tyytyväinen molempiin startteihin, niistä kuvia ja videot hetkisen kuluttua :)

Meillä kävi myös äärimmäisen taitava ja ihana valokuvaaja, kuvia lisään tännekin ajallaan.

Tiedätkö mitä hevosesi syö? ja miksi?

Ootko koskaan miettinyt tosissasi, mitä sun hevonen syö? Ja miksi?
Miksi lihakset eivät kehity vaikka treeni on suunniteltu hyvin ja homma pyörii laadukkaasti? Lisääntyneitä lihasjumeja? Apaattisuutta? Energianpuutetta? 

Meillä lasketaan vähintään puolenvuoden välein ruoka-aineiden pitoisuudet tai rehumääriä muutettaessa kaikki kuntoon käyttöä vastaavaksi. Monikin on sitä mieltä että homma on täysin turhaa ja ylireagointia jne. Itse vaan olen huomannut näitä laskiessa, että edes se maalaisjärjellä suunniteltu ja toteutettu ruokinta ei ole aina oikein.

Kinkun kohdalla asiat on toistaiseksi olleet kovin helppoja, yksinkertainen ja kevyt liikunta normaalille rehunkäyttäjälle mahdollistaa yksinkertaisen ruokinnan, ainakin toistaiseksi.

Ekin kanssa asiat on olleet hieman toisin. Monikaan ei tiedä ettei Eki ole ihan tavallinen rehunkäyttäjä, mm.lihasten, suoliston ja henkisen hyvinvoinnin vuoksi on jouduttu tasapainoilemaan monen asian kanssa.

Kinkun päivittäiset aamu-unet. Ekin kohdalla tämä on erittäin harvinaista.

Ja korostaakseni, mä en ole lainkaan ''purkkiruokkija''. Oon aina ollut yksinkertaisen ruokinnan puolustaja ja jättänyt kaiken ylimääräisen pois. Nyt hyvänä esimerkkinä, Ekin kohdalla tämä ei toiminut vaikka alussa kovasti yritin. Mm sen takia lasken näitä, jotta edelleen ylimääräiset rehut saadaan karsittua ja hevonen joutuu syömään purkista vain pakolliset ravinteet.

Meillä on aina panostettu hyvään ja laadukkaaseen heinään, josta on myös analyysit. Tämä on pelastanut meidät monelta purkkiruokinnalta, kun heinässä on ollut tarpeeksi ravintoaineita.

Tämä riittääkin Kinkun ja Pampulan kohdalla erityisen hyvin, ne syövät heinän lisäksi laadukasta kivennäistä (Mineral Plus) ja kokonaista kauraa. 

Mineral Plus sisältää näille kahdelle tarvittavan määrän vitamiineja ja kivennäis- ja hivenaineita.

Kinkun ruokavaliota täydentää Marstall Western -mysli, kovan kasvun ja aktiivisuuden vuoksi.

Mineral Plussan sisältö, nämä vaatii pientä laskemista, mutta tieto on sen vaivan arvoinen.

Itse käytän laadukasta ja tarkkaa Hopti-laskuria. Tämän lisäksi lasken muutamasta rehusta itse pitoisuudet, sillä vaikka laskuri on laaja, ihan maailman jokaista rehua sieltä ei löydy.

^kuvissa ei ole mallitaulukoita, vaan meidän merkintöjä päässälaskun tueksi. Näistä siis ei tarvitse ymmärtää mitään.

Ekin kohdalla laskettiin itse A-, D- ja E-vitamiinien pitoisuudet, sillä Mineral Plussaa ei löydy ohjelmasta (vastaavassa Racing Mineralissa on eri pitoisuudet eli vastaaavaa valmistetta ei voi laskuriin syöttää). Myös B1 ja B2 pitoisuudet olivat Ekin yhteenvedossa lähes olemattomat vaikka ovat erittäin tärkeitä lihasten-, suoliston- ja hermoston hyvinvoinnin kannalta. Tarve lisääntyy kovan fyysisen rasitusen seurauksena (kilpailetko?) ja tukee myös elimistön energia-aineenvaihduntaa.
Tästä syystä Ekin ruokavalioon lisätään B-vitamiiniliuos.

Ohjelmasta siis saa mm. kyseisen taulukon ravintoainepitoisuuksista. Olen piilottanut tietoja vain nettietiketin vuoksi, näette kuitenkin esimerkin yhdestä taulukosta. Taulukosta puuttuu tässä vaiheessa Mineral Plus, jolla täyttyy A-,D- ja E-vit.pitoisuudet, B1 ja B2 täyttyvät liuoksella. Myös liikasyöttöä esiintyy muutaman ravintoaineen kohdalla ja siihen tulee puuttua.

Suosittelen kokeilemaan oman hevosen ruokintaa, saatat yllättyä tilanteesta. Voit myös olla ylpeä, jos ravintoaineet ovat edes sinne suuntaan, jossa ne pitäisi olla.
Muistakaa silti, laskurit on laskureita ja hevoset yksilöitä. Toiset tarvitsevat ''ylisyöttöä'' tai vastaavaa poikkeusruokintaa. Laskurin tuloksia ei voi lukea silmät sidottuna jokaisen kohdalla.

Teen tän rakkaudesta lajiin

Kiitollinen, siunattu, onnellinen.. -niin kliseistä, mutta niin totta. Mä oon tosi huono avautumaan nettiin (mikä on tosi hyvä juttu) ja ihan mun parhaille ystävillekin, joten blogikin käsittelee melko pinnallisesti meidän treenejä ja kisafiiliksiä.
Pointtina oli kuitenkin kiitollisuus kuluneista vuosista. Kahden viimeisen vuoden aikana on edistytty ihan todella kovaa vauhtia. Kaks vuotta sitten kisasin mun edesmenneellä hevosella 90cm ratoja, muutama 100cm rata saatiin alle ennen onnettomuutta. Esteratsastuksesta ei ollut varsinaista ymmärrystä lainkaan, se oli lähinnä laukan kasvattamista kohti esteitä ja vastuun siirto hypystä hevoselle. Koulupuolella ei juurikaan startteja, se mitä olin mennyt, oli nipinnapin hyväksytty heB tasolla.
Nyt Ekin kanssa on startattu 120cm ratoja muutama, mutta kassillinen 110cm nollia löytyy. Koulupuolella on startattu hyvin tuloksin heA:ta, joista viimeisin oli FEI'n vaikea joukkuerata, kangilla tehtynä. Kenttäpuolelle on päästy siirtymään. Treenissä tehdään sujuvasti helpon tehtäviä, kisoissa vaaditaan vielä rutiinia pienistä luokista jotta kaikki menee kuten pitää ja kuski ratsastaa loppuun asti.

Oma kasvatti Kinkku (4v) edistyy kivasti ja on toiveiden mukaan tulevaisuudessa mukana kenttäradoilla. Lupaava nuori jolla on hienot liikkeet ja mieletön asenne työntekoon yhdessä kuskin kanssa.

Pampulalla on ollut taukoa kilpailuista (agility, ohjasajo yms), mutta hän on toimittanut lastenratsun uraa erityisen hyvin. Pikkusisko on oppinut paljon ja ennen 4v synttäreitä on hypännyt jo ensimmäiset esteensä. He pääsevät mukaan kisareissuille ensi vuonna :)

::Kerra / kenttästartti 13.8::

Sunnuntaina 13.8 auto starttasi aamulla kohti Keravaa ja kaiken säätämisen jälkeen päästiin vihdoin starttaamaan.

No mitä tuli sählättyä?
Lauantai iltana tuli itselle outo olo, aloin miettiä edellisiä startteja ja miettimään missä kaikessa on mennyt pieleen. No jokatapauksessa kolme edellistä tuttari starttia on ollut maastosta hylätty. Säännöt joskus lukeneena iski takaraivolle ajatus, en saa startata enää.. Ja äkkiä säännöt auki ja todellisuus vasten kasvoja. Kolme hylättyä ja korkeutta on pakko laskea saadakseen osallistumisoikeuden vahvistava tulos.

No eikö rataesteet riitä vahvistamaan tulosta, kun osa kvaaleista tulee meidän kohdalla sieltä?
Tietysti riittää, varmisti asian vielä kilpailujen PJtuomarilta, tervetuloa tuttariin. Kaiken 100-kertaa varmistavana päätin kuitenkin soittaa kenttävalmentajalle että onko näin. Soittoa vielä SRL:ään, hienosti lauantai illalla. Ja ei, rataesteet eivät riitä vahvistavaksi tulokseksi vaikka olisivat miltä korkeudelta. Tarvitsen yhden harrasteen alle ennen tuttarissa jatkamista.

No mitä tässä enää on tehtävissä? Ratsastaja on itse vastuussa kilpailukelpoisuudestaan joten järjestäjällä tai pjtuomarilla ei ole mitään velvollisuuksia vaihtaa ratsukkoa toiseen luokkaan.
Hieman jälki-ilmoittautumismaksuja, isoja pahoitteluja, lupauksia tarkkaavaisuudesta jatkossa ja isot kiitokset muutoksen tekemisestä. Järjestäjä lopulta suostui siirtämään meidän harrasteluokkaan, joskin sain pienet ei niin mieltä ylentävät kommentit vielä kansliassakin kilpailuaamuna. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, keskittyminen kilpailuun.

Koulustarttissa olin aivan liian aikaisin, verryttely olisi ollut turhan pitkä. Kävelyä kävelyä kävelyä ja uusi yritys. Eki ei ole parhaimmillaan Keravan kouluverryttelyssä joka on maastossa, pohja oli epätasainen ja keskittyminen helposti täysin muualla maastoesteiden ollessa ympärillä. Ennen omaa vuoroa, Eki tuntui jo hyvältä, aavistuksen tahmea mutta sille en enää ehtisi tehdä mitään.
Rata oli n.50muun ratsukon startin jälkeen melkoista mutavelliä ja jätin suosiolla yhden kulman ratsastamatta, sanoi tuomari sitten mitä tahansa.
Rata oli tasainen, vaikkakin hieman vaatimaton. Hienosti 64% ''varsin täsmällistä työtä''- tuomarikommentit olivat positiivisia. Hieman pehmeyttä vielä siirtymisiin.

Rataesteillä meno oli todella spookya. Lähes jokaisella ratsukolla oli radalla ongelmia, tiedä sitten mistä johtui. Eki kyttäili jokaista estettä, johdetta, ihmistä, eikä ollut ohjan ja pohkeen välissä. Esteiden välillä heitti pukitteluksi, eikä radan etenemisessä ollut mitään järkeä. No nollat sieltä silti irtosi, olishan se huolestuttavaa ottaa virheitä 80cm radalta :D

Ell tarkastus myös hienosti läpi ilman huomautuksia. Huoltotauolle. Reissussa sai olla hyvin suunnitellut siirtymiset, sillä aikataulumuutosten vuoksi kisahoitaja ei ehtinyt mukaan. Me oltiin Ekin kanssa valloittamassa maailmaa ihan kaksin, huomatkaa se on mahdollista myös 3-tason kenttäkilpailuissa ;) Tietysti sain apua jo vanhoilta ystäviltä (joita oli muuten ihana nähdä pitkästä aikaa) ja uusia ystäviä saatiin taas kanssakilpailijoista, niin hieno asenne näillä tyypeillä <3

Ennen maastoa olimme luokassa sijalla 7./30.

Maastoverryttelyyn lähdettiin erään toisen kilpailijan kanssa samaa matkaa, verkassa oli molemminpuoleinen tsemppi päällä. Eki oli verryttelyssä tosi rento ja selväpäinen, kuumeni vasta kohti omaa starttia, joten vähensin verkkaa loppua kohden ja luotin kävelyyn. Yksi hyppy vielä ennen omaa starttivuoroa.
Eki lähti matkaan luottavaisin mielin, rata eteni sujuvasti ajassa ja ilman estevirheitä. Kummuilla sain ratsastettua hyvin eteen, saaden kuitenkin kiinni ennen seuraavia esteitä. Matka jatkui vedelle asti erittäin vahvasti. Ennen vettä oli jyrkähkö alamäki ja vesirajassa tukki. Eki pääsi alamäessa turhan pitkäksi, olisin voinut koota laukkaa enemmän tai vaikka ottaa raville. No en ottanut, enkä ollut tarpeeksi tarkkana tukilla joten ohi meni, vettä kytättiin tukin yli...
Uusi yritys, kuski kartalle ja hienosti yli, veteen ja vedeltä pois. Matka jatkui maaliin asti hienosti ilman ongelmia, mutta tiesin olevani ajasta jäljessä jota en enää ehtisi ratsastaa takaisin. 10sec yliaikaa ennen vettä olleen estevirheen vuoksi. Mutta maalissa ja hyväksytty tulos!

Maaston virheet tietenkin maksoivat meille sijoituksen luokassa, joten tipahdimme tilalle 14./30.
Kangasalalla jatketaan tuttarin merkeissä 2vk päästä! Sitä ennen hyvä palautuminen, huolto ja hieman treeniä :)

Kaikkensa antanut ratsukko. Hikeä, silmäpusseja ja väsyneitä lihaksia. Tää laji vaatii tosissaan kuntoa!

Keskity, älä matkusta!

Keskiviikkona 19.7 hypättiin oman seuran kisoissa kaksi luokkaa. Tarkoitus oli hakea vain ratoja alle hyvällä mielellä, sillä meillä on tavoitteet melko ylhäällä.
100cm 367.1 tuloksella 0-4vp. Silti olen äärimmäisen pettynyt omaan ratsastukseen. En edes muista milloin viimeksi olisin ollut niin turhautunut itseeni. En keskittynyt.. Annoin Ekin lähteä käsistä, enkä tehnyt tarpeeksi saadakseni sitä rauhoittumaan.
Tuurilla mahduimme ensimmäisen vaiheen sarjaväliin, toisessa vaiheessa emme enää mahtuneet ja otimme puomin b-osalta.

Ei auta kuin pieni päänsisäinen itkupotkuraivari ja psyykkaus itselle seuraavaan rataan. Ja siinä se sitten sujuikin. 110cm 367.1, samalla radalla kuin metri ja tuloksella 4vp. Tein 2.esteelle pienen arviointivirheen ja Eki ei enää ehtinyt kerätä etusiaan. Kuskille noottia, loistava hevonen! :)

Videot molemmista radoista löytyy, verrata voi täysin sillä rata oli sama. Yllättäen 110cm luokassa minäkin keskityin, vaikka yhden lähestymisvirheen teinkin.

Seuraavaksi me ollaan kovassa treenissä 25.7  Tuija Rosenqvistin ja Aki Karhapään luona Lempäälässä. Seuraavat kenttäkilpailut Keravalla elokuussa! :) 

Metsämäki Ratsastus Masters

Sunnuntaina 9.7. käytiin vielä ottamassa osaa Metsämäki Ratsastus Mastersiin.

Hypättiin ensimmäisenä luokkana lämppäriksi 100cm 367.1. Verkassa Eki oli hieman tahmea, jäi helposti pohkeen taakse vaikka hypyt kuitenkin sujui. Enempää en voinut tehdä, kohti rataa.
Radalla Eki tyypilliseen tapaansa innostui, tähän luotin myös lopettaessani verryttelyn. Kuuma päivä, joten turha väsyttää liikaa.

Rata ihan ok. Eki oli menossa, mutta oli otettavissa takaisin ja homma sujui. Uusinnan viimeiselle tein itse turhan varmistuksen, häiritsin hevosta joten puomi tuli. Oma moka. Tämä riitti silti luokassa sijalle 5. Vähän edes palkintorahoja :D Alla olevalla videolla 100cm rata.

Sitten huoltotauko seuraavan luokan aikana. Eki pääsi pesulle, juomaan ja syömään. Välissä oleva luokka oli lyhyt, joten pian jo kohti luokan 115cm AM5, verryttelyä. Otin ihan rennosti, rauhassa muutaman kivan hypyn ja muuten annoin kävellä.

Rata 115 oli ihan mieletön. Ratsastettavuus 10+, tiet ja tehtävät hyvin, yhteistyö toimi! Puomeja tuli 4kpl, oletuksena ja analyysin jälkeen Ekin todettiin olleen väsynyt. Pilke silmäkulmasta puuttuu ja jalat eivät vain nousseet. Tämä ei sinällään haittaa, sillä rata oli muuten erittäin tasapainoinen ja hyvä. Videolta voitte verrata aiempaan ja edellisiin (löytyvät kilpailukalenteri-välilehdeltä kilpailuijen perästä). Rata ei ollut lainkaan entisten kaltainen, hyvä me! :)
Alla 115cm rata.

Postauksen kuvat c Henni-Leena Helenius ja Jaana Suojanen. Videot c Jaana Suojanen.