Sinä olet minun siskoni♥

Eilen järkkäsin pientä yllätystä pikkusiskolle :) Ilmotin Janninalle että lähetään hoitamaan tyttöjen juttuja et laita ulkovaatteet päälle ni mennään. Soitin taxin pihalle ja annoin kuskille kordinaatit ilman että Janni ymmärsi mihin oltiin menossa ;) Vasta Kupittaalla, kun taxin ikkunasta näkyi maailmanpyörä, tytön sydän taisi vetää voltin :D Se into ja iloisuus mikä Jannista purkautus kertaheitolla kun hän tajusi että vein hänet tivoliin, oli ihan mahtavaa!
Se tunne kun näkee pikkusiskon nauttivan ja olevan oikeesti super innoissaan♥

Tässä vähän pienempien lasten laitteessa, jossain lentävässä jutussa kävin itekkin ensin Jannin kanssa, kunnes

toisella kertaa päästin tytön yksin :)  Ainoat pelottavat paikat tivolista löydettiin kummitusjunasta ja Sariola Towerista, vaikka molempiin hänen oli ihan pakko päästä :D Ei siinä mitään, mennään vaan jos haluat, kyllä mä menen mihin vaan. Mut huutamisen kielsin jostain syystä :D

Vähän keinukarusellia :) Tässä käytiin yhdessa ainakin 5 kertaa, mut sit mä en enää jaksanu keinua ni päästin yksin. Joka laitteeseen mentiin aina yhdessä, paitsi näihin kahteen päivän lopuksi päästin yksin. Mulla oli kuitenkin avustajaranneke, joten olin täysin vastuussa Janninan laitteissa olosta. Ja olihan se tietty itekki kiva siellä mennä ;D

Monet kysyy aina et miten kehtaan kulkea Janninan kanssa. Eikö mua hävetä tai nolota. Voin sanoa et ei todellakaan! Mä olen tosi ylpee mun pikkusiskosta. Mulle Jannina on täysin normaali sisko ja lapsi muiden joukossa, vaikka muut siinä ehkä näkeekin jotain erilaista ja väärää. Mun mielestä on väärin, että erityislapset tuomitaan lokeroihin ja syrjitään. Ei he ole voineet valita miksi syntyvät, kuten ei meistä kukaan muukaan. 

Olen ylpeä niistä, jotka voivat ulkopuolisinakin suhtautua erityislapsiin täysin normaalisti ja hyväksyvät erilaisuuden tuhahtelematta, nauramatta ja syrjimättä. Tivolin henkilökunnasta löytyi kaksi eri suhtautumistyyppiä... Ensiksi kun lähdettiin hakemaan lippuja, ostin Jannille päivärannekkeen ja pyysin itselleni avustajarannekkeen. Toinen myyjistä suhtautui iloisesti ja reippaasti, täysin normaalisti. Mutta tämä toinen joka antoi mulle avustajarannekkeen, tuhahti mulle, korotti ääntään ja kertoi varsin kärkkäästi että mä olen sitten täysin vastuussa hänen (osoitti sormella Janninaa) laitteissa olostaan ja tivoli alueella liikkumisesta! 

Mun mielestä aika töykeä vastaanotto... Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ei ollut ensimmäinen kerta.

Laitehenkilökunta suhtautui taas tosi hyvin! :) Kysyin pari kertaa pienemmille tarkoitetussa laitteessa että saanko mennä Jannin kanssa, sain aina iloisen vastaanoton että tottakai saat :) Samoin kun keinuihin sitten lopulta tytön yksin päästin, saatoin tytön keinuun asti ennen kuin poistuin laitealueelta. Laitevastaava kuitenkin sanoi että saan jäädä laitealueen puolelle ja hän voi katsoa myös että Janni pärjää. Siis ihan mahtava tyyppi! Antaa mun jäädä kielletylle (laitteen liikkuessa vaaralliselle) alueelle ja lupaa vielä itse katsoa tarkemmin että kaikki sujuu :)  

Käytiin välillä syömässä ja taas matka jatkui :) Vapaaesitysten ajan istuskeltiin penkeillä ja naurettiin yhdessä. Yritettiin kanssa monta kertaa ampumispisteellä ampua kolmea mukia nurin jotta saatais tosi iso nalle, mut ei meistä kumpikaan osunut siihen :D 

Tässä Jannina on alle kouluikäinen luulisin. Ehkä 6v? Nyt tytöllä ikää jo 14v ja rippileiri odottaa ensivuonna! :) 

Mun mielestä erityislapsissa on parasta se, että he suhtautuvat aina kaikkeen iloisesti ja positiivisella asenteella ja heiltä saa palautteen välittömästi. Jos jokin ei miellytä, he ilmoittavat se heti ja niin selvästi että jokainen varmasti on tajunnut että nyt meni väärin tai jokin ei ole hyvin. Kiukuttelu päiviä on kaikilla, ja se kuuluu myös erityislasten elämään, mutta sehän on normaalia elämää :) 

Muistakaahan kaikki että vaikka vastaan tulee miten erilainen ihminen, suhtautukaa häneenkin täysin normaalisti :) Voin luvata että se palkitsee myöhemmin!