se tunne kun kukaan ei näytä ymmärtävän..

Just nyt harteilla on hirveesti kaikkea.. tosi painavaa. Mulla on hirvee ikävä erästä ystävää, onneks nyt viikonloppuna nähdään. Aikaa ois vaikka muille jakaa mut tallille en kestä lähteä...
Kukaan ei näytä ymmärtävän miltä musta tuntuu, mut mä en pysty enää kaiken tän jälkeen kattelee toimeettomana sitä ku muut tekee ja menee ja ite joutuu kattoo vierestä.
Haluisin kovasti puhuu muutamalle ihmiselle, mut kellään ei oo aikaa kuunnella ja tuskin edes kiinnostusta.
Yritän keksii päiviin jotain muuta, esimerkiks koulukirjoihin hautautumista, mut ei sekään oo se mun juttu niin et se korvais yhtään mitään.
Oikeesti se tunne, kun kaveri pyys mua niille ja pääsin ratsastamaan ni mä leijuin ihan pilvissä! Sitä ei niinku pysty sanoin kuvailee ku pääsee pitkästä aikaa satulaan, mun toiseen kotiin.

En haluu kaataa mun murheit toisten niskaan mut nyt rupee pikkuhiljaa riittää mulle tää kaikki.

Illalla lähen muinareihin kavereitten kanssa, täytyy saada jotain muutaki ajateltavaa.
Ja huomenna !Suvia! auttelee kisoihin ja siinä saa sitte kivasti kulumaan sen päivän :)

Maanantaina alkaa eka viikko ''työssäoppimassa''. Ens viikolla on ''vireä-vanhuus'' -viikko ni mä oon sitte koko ens viikon Lehmusvalkamassa. Nimineula ''lähihoitajaopiskelija Janette Sjöberg'' ja turun ammatti-instituutin paidat saapu eilen ja nyt ne pääsee koekäyttöön.

Uutta ulkoasua mietin vähän ja laitoin banneriin välillä vähän jotain muuta ku hevosia... kommenttia saa laittaa ja mielelläni niitä otanki vastaan! :)  

Postausehdotuksia kaivataan. Yks idea on jo vireillä, mut en vielä tiedä miten asiasta kirjottais..
Postaaminen takkuaa kun ei ole mitään mistä kirjottaa, ku mä en tätä nykyä edes tee yhtään mitään.. huah.

Tylsyys kun iski ni väänsin vähän kuvista jotain ja Vinjasta sain tällasen aikaseks.. :) mun elämäni rakkaus<3