Niinkö se tosiaan menee? Multa kysyttiin KaKen kisojen jälkeen (lähinnä esteosuuden jälkeen), olenko vihainen tai pettynyt. Kysymys oli johdateltu katsojan mielipiteestä ettei menestystä tullut ja luokassa oltiin mammuttisijoilla.
No miksi ihmeessä olisin pettynyt? Eki otti kyllä 110cm perusradalta kaksi puomia, mutta ne olivat täysin omia virheitäni. Voin syyttää vain itseäni ja treenata lujempaa. Eki ei tee mulle ilmaiseksi puhdasta ja nopeaa rataa tai hienoja takaosakäännöksiä, jos teen selässä omiani.
En silti ole vihainen tai pettynyt itseenikään. Se on tän lajin suola, täytyy joskus epäonnistua voidakseen taas onnistua ja nauttia siitä. Virheet opettavat.
Olin radalla enemmän kuin onnellinen siitä että Eki oli vihdoin oma itsensä ja piti radalla hauskaa. Se on ollut viimeaikoina haluton ja hieman väsynyt. Pidimme hieman kevyempää ja lähdimme radalle vain fiilistelemään, jotta hevosen halu hypätä mahdollisesti palautuisi. No niinhän siinä kävi että kevyempi jakso teki Ekille hyvää ja hevonen oli täysin oma innokas itsensä. Puomit tietysti tulivat siitä että en onnellisuuttani lyhentänyt pitkäksi päässyttä laukkaa, joten hypyt eivät nousseet tarpeeksi ylöspäin ja lähetin Ekin usealle esteelle turhan kaukaa. Videot löytyvät kisakalenteri-sivulta.
 |
| cHaven.fi |
No miten meni kouluradalla? Toinen rata kangilla ja ratana heA:1 2009.
Rata oli kokonaisuudessaan suhteellisen tasainen, mutta rikkeitä löytyi. Eki jäi hieman pohkeen taakse, tuli kädelle vahvaksi ja näin ollen tahtirikkeitä oli useita. Epäonnistuimme myös meille vahvoissa takaosakäännöksissä ja vastalaukoissa. Ei auta itku, lisää treeniä ja huolellisempi verryttely. Kokonaisuuteen ollaan kuitenkin tyytyväisiä :)
Prosentteja irtosi 61,923%.
Postauksen kuvat c Henni-Leena Helenius /henskunvalokuvaus
Keravan kenttäkilpailut sujuivat hyvin, niistä postaus muutaman päivän sisällä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti