Matka sujui näppärästi, kehä kolmoselta on kisapaikalle jo kovin helppo ajella tietöistä huolimatta.
Perillä Eki oli yllättäen kovin rauhallinen. Normaalisti kisapaikoille saavuttaessa se on otettava heti kävelemään, kun sähläysprosentti on kovin korkea.. Nyt malttoi kuitenkin seistä autossa kun kävin kansliassa ja kävelemässä samalla rataesteradan. Kenttä oli melkoisen märkä ja liejuinen.
Koulustarttiin lähdin kerrankin järkevään aikaan, verkka oli hyvänmittainen ja sain Ekin tuntumaan suhteellisen hyvältä. Hieman jännittynyt, johtuen todennäköisesti pellon liukkaudesta. Eki on kovin tarkka pohjista ja liike kärsii heti pohjan ollessa epävakaa.
Koulustartti ei kuitenkaan mennyt kovin kehuttavasti. Eki jäi heti radalla pohkeen taakse, jännitti selkänsä, eikä kulkenut lainkaan verryttelyn tavoin. Pettymys.
Varusteiden vaihtoon ja kohti esteverryttelyä. Otin pienen riskin ja tuntemuksien perusteella päätin jättää kolmipalan suuhun, enkä vaihtaa gägiin jolla normaalisti hyppäämme. Verryttely ok ja eikun radalle. Eki tuntui hyvältä! Imi esteelle sopivasti, mutta oli kuitenkin käännettävissä ja täysin hallittavissa. Huippua! Lähestyttiin radan estettä nro2, joka oli kentän keskellä pituushalkaisijalla. Unohdin tasapainottaa kaarteessa ja varmistaa lähestymisen, joten Eki liukastui juuri ennen ponnistusta. Hyppäsi kyllä kiltisti, mutta otti tietenkin puomin matkaan. Muistan varmasti ensikerralla, kun pohja on huono, ratsasta erityisen huolellisesti...
Maastoon lähdettiin vasta sijalta 9. Tultiin kylläkin vain fiilistelemään ja hakemaan radat, mutta kyllähän se aina harmittaa olla kaukana kärjestä. Ell tarkistus ok, huoltotauko ok.
Eki vietti lepotunnit hienosti traikussa syöden, samalla kun itse kävelin maastorataa. Kävelin radan vain kerran, sillä rata oli melko sama kuin aiemmin kesällä, jossa itse tein virheen tukilla ennen vettä.
Maastoon vaihdoin pidempää hokkia takapäähän. Verryttelyssä Eki tuntui ihan siedettävältä, hyppäsi varmasti ja imi itse vaikeimmillekin esteille. Päätti myös purkaa jännistystään pukittelemalla ja melkein sai kuskin alas asti. Onneksi vain melkein.
Kello päälle ja kohti maastoa. Eki oli innoissaan, vaikkakin hieman spooky.
Päätin korjata sen tyhmän virheen tukilla ennen vettä ja onnistuinkin. Pääsimme myös vanhaan tapaan epäröimättä veteen, joten hevonen oli tyytyväinen ja hyvässä vireessä. Kurkatessani kelloa, ennen viimeisiä esteitä, tajusin olevani aliajassa. Jarrua päälle ja laukkaa lyhyemmäksi.
Maalissa! Estevirheittä ja ihanneajassa. Nousimme maaston avulla sijalta 9, sijalle 4. ja sijoituimme luokassa tuoden rusetin kotiin. Tähän oli siis enemmän kuin hyvä päättää kenttäkausi :)
Nyt keskitymme hallitreeneihin, jatkamme kilpailuja loppuvuoden koulu- ja rataestestarteilla. Eki saa pienen huilitauon ennen treenikauden aloitusta.
Tämän postauksen kuvat c Aaveen.net
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti