lauantai 8. helmikuuta 2014

Talliin uusi asukki :)

Tänään talliin asteli siis ihan uusi hevonen. Koeajalle otin 7vuotiaan rautiaan pv-tamman. Katsellaan ja kokeillaan mitä hänestä tulee, josko sitten hänet itselleni virallisesti ostaisin :)
Hänestä vähän lisää kuvien kera myöhemmin kun saan niin paljon aikaiseksi. Nyt on ollut tallin järjestelyä, tavaroiden roudaamistja jne. Kauhee määrä yhdellä hevosella onkin tavaraa, vaikka tälläkään neidillä ei mun hevosiin nähden ole tavaraa yhtään :D
Tää neiti saa myöskin oman sivunsa tänne blogiin kunhan niin pitkälle ehdin :)

Sitten vähän asiaa motivaatiosta, johon Veralla oli hienoa sanottavaa: klikkaa auki.
Teki mieli tuo Veran kirjoitus kopioida tänne suoraan, mutta ilkeetähän se ois ollut :D Joten mä tyydyin vaan lainaamaan :)

On totta että hevosihmiset on pitkälti tasa-arvoista ja toisiaan auttavaa ihmisryhmää (ei saa yleistää). Mutta sisimmältään me olemme myös niitä ihmisiä, jotka pyrkivät olemaan muita parempia. Emme ehkä myönnä sitä muille, eikä edes itsellemme mutta näin se on. Osataan varmasti iloita muiden onnistumisesta ja aina kannustetaan ja autetaan pahimpiakin haastajia jopa kisatilanteissa, MUTTA oikeasti jokainen haluaisi olla se ykkönen. Onko sitten niin että ratsastusharrastajasta tulee automaattisesti porukan ykkönen kun hän voittaa eniten kilpailuja tai pärjää aina parhaiten? Kuka mittaa sen ketä on paras? Mistä parhaus mitataan? Onko jokainen omasta mielestään kaikkein paras? Vai onko kuitenkin pääasia se, että itse on tyytyväinen suoritukseen, niin itseen kuin hevoseenkin? Täytyykö aina olla paras?

Itse itselleni en sitä helpolla myönnä, enkä muille varsinkaan. Mutta voin sanoa olevani pienoinen perfektionisti joka pyrkii aina täydellistä hipovaan suoritukseen ja pyrkii olemaan hieman muita edellä.
Kuitenkin tiedän, että jokaisella (ja varsinkin itselläni) on vielä niiin paljon opittavaa, että ei mitenkään voi olla se paras. ..Ainakaan vielä :D Jotenkin se on vaan ainaista taistelua ja kilpailua itsensä kanssa. Ja se, jos jokin on pääasia. Itsensä voittaminen ja tyytyväisyys tekee ihmisestä onnellisen. Vaikka olisikin tallin vähiten osaava ja kokenut ratsastaja :)

Mutta omalla kohdallani voin ainakin sanoa, että motivaatio on helpompaa pitää ylhäällä kun vastustajana itselle on ihan itse. Voi tuntua hullunkuriselta, mutta kannattaa kokeilla :)
Nyt motivaatio on taas astetta ylempänä uuden hevosen johdosta, on ns. jotain mitä näyttää muille. Ei niinkään se, että kuinka hieno hevonen mukamas on, vaan se kun kaikki tietää lähtötilanteen, niin se edistyminen. Se on se juttu. Voit näyttää valmentajille, ystäville, perheelle jne. kuinka paljon olette edenneet. Kuinka paljon olette oppineet. Se on mun mielestä tosi tärkeetä. Siitä näkee edistymisen ja motivaatio treenaamiseen kasvaa entisestään.Oma hyvä olo on tärkein.

Monen mielestä tän julkaistuani saatan olla itsekeskeinen, itserakas, muita ylempänä itseäni pitävä jne. näitä riittää :D Mutta ei, en hae tällä nyt sitä. Miettikää jokainen omalta kohdaltanne, mikä on treenaamisen syy? Oma hyvä olo? Tähtiin/ratsastuksen huipulle pyrkiminen? Jokainen miettiköön mielessään, mistä motivaatio treenaamiseen syntyy :)

Kommentoikaa omia motivaation lähteitä/mietteitä jutusta niin keskustellaan! :)
Pahoittelen kuvatonta tekstiä, pyrin saamaan uuden asukin linssin eteen pian :)

1 kommentti:

  1. Sut on haastettu! :) http://verantallielamaa2.blogspot.fi/2014/02/haastetta-pukkaa.html

    VastaaPoista