torstai 12. marraskuuta 2015

Memories and suprises

Ikävä, ikävä.. niin suunnattoman kova ikävä..<3 Siitä on nyt tasan kuukausi kun jouduin päästämään irti rakkaimmista. Vinjan kanssa yhteistä taivalta ehdittiin kulkea 12vuotta. Jokainen hevosen omistaja tietää että tuohon matkaan mahtuu tavattoman paljon.
Lakun kanssa taivallettiin 2vuotta, toinen vuosi valmentautuen ja kilpaillen, toinen vuosi toipuen ja kuntoutuen. Ensimmäisenä vuonna päästiin kisaamisen makuun ihan tosissaan ja sijoituksia tippui joka kilpailuista. Toisena vuonna vasta opin tuntemaan Lakun ihan oikeasti.
Molemmat antoi lahjansa ja sydämensä mulle, oli mun vuoro tehdä vastapalvelus vaikka se tuntui silloin, tuntuu nyt ja aina pahalta. Yritys ajatella että tein oikein.. ikuisesti kiitollinen näistä vuosista.

Laku<3 Mun hölmö pieni esteitä rakastava lapsonen.

Vinja<3 Koskaan en löydä kaltaista, luottamusta tähän ei voi millään mitata.

Eki päätti keskiviikkona yllättää. Kentällä duunattiin, tarkotuksena oli ottaa hieman kevyemmin jotta jaksetaan torstain hikinen kouluvalmennus. Vaan toisin kävi kun Eki päätti heittäytyä ihan villiksi!
Eki oli vähän tahmea alkuun, ei millään olis taipunut ja oli hirveen hidas pohkeelle. Otin vähän reipasta laukkaa ja siirsin takaisin käyntiin alkaen tehdä käynti väistöjä  puolta useasti vaihdellen. Hyvin toimi ja alkoi homma luistaa. Lisää laukkaa, tasapaino ja peräänanto löytyi hienosti ja alkoi yhteistyö olla tasaista. Kokosin laukkaa vähän lisää ja tein kahdeksikolla laukanvaihtoja. Muutaman tehtyäni Eki alkoi ennakoida tehtävää ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa se hyppäsi ison loikan vaihtoon ja pukitti perään jäätävällä voimalla (vaihtoi kyllä laukan siinä samalla). Ja eikun uudestaan.

Homma alkoi sujua ja päätin tulla rauhallisessa, hallitussa ja lyhyessä laukassa kavaletteja. Eki innostui kovasti ja kavaletin jälkeen ampui eteenpäin päätään ravistellen ja pukitellen. Rauhoittui muutaman toiston jälkeen, mutta huvittavaa kun ei ole yhtään osoittanut ''villeyden'' merkkejä ja yhtenä päivänä pam ja jopa minä meinasin olla maassa :D Ekin maltettua kuunnella otettiin loppuravit eteen alas ratsastaen ja käyntimaaston kautta kotiin :) 

Torstaina Kirsi Hagnerin valmennuksessa Ylikylässä (kuviakin ois tulossa) :) Pampulan poniravikuski tulee myös ajamaan ponin kotona ja viikonloppuna ajan todennäköisesti ponin taas raviradalle.
Kinkku on saanut pari huilipäivää ja on kovin hellyydenkipeä. Millään muulla ei ole väliä kunhan joku vaan rapsuttais :)

4 kommenttia:

  1. Voimia! Ja tosi kiva blogi sulla, kisailet näemmä samoissa paikoissa kun mäkin. :D

    VastaaPoista
  2. Voimia! Ja tosi kiva blogi sulla, kisailet näemmä samoissa paikoissa kun mäkin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saara! Joo vai?, mun täytyyki käydä tsekkaamassa sun blogi :)

      Poista
    2. Tai siis mähän oon sun blogissa jo vieraillutkin! :D jään seuraamaan :)

      Poista