Lelen kanssa oltiin torstaina Tarun estevalmennuksessa joka sujui lopulta odotuksia paremmin!
Verkassa paljon taivutuksia, avoa, sulkua ja vastataivutuksia joka askellajissa. Ne ei tuottanut meille suuremmalti ongelmia, vähän vasemmassa kierroksessa vaati avoissa enemmän työtä. Niistä pieniin tehtäviin. Ristikkoa, pystyä ja okseria yksinään, mitä suuremmaksi esteet nousi, sen paremmin Lele hyppäsi. Ristikolla ei niinkään jaksanut koipiaan nostella, kun okserilla oltiin jo täysin menossa :)
Lopuksi tultiin pari kertaa n.70cm rata josta me saimme helpotetun version, eli jätimme innarit välistä. Sujuvaan ja hyvään rataan on hyvä lopettaa :) Nyt jäi jokaiselle postitiivinen maku hyppäämisestä, joten tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!
Perjantaina Lele pääsi kunnon laukkamaastoon kaahailemaan kaverin kanssa. Aluksi ei ollenkaan tajunnut että nyt saa mennä lujaa vaan jäi kaverista pahasti jälkeen. Kotimatkalla hänen kilpailuviettinsä heräsi täysin ja sen jälkeen ei kaverilla ollut toivoakaan päästä Lelen ohi, kun se mennä paineli minkä jaloistaan pääsi :D Kuitenkin hienosti kuulolla kun oli hidastamisen aika, antoi heti kiinni ja siirtyi nätisti raviin. Hieno tamma♥ Mutta kuitenkaan kenkä ei pysynyt vaihdissa mukana, vaan nyt ollaan kengättä :D
Tänään oli sitten hyvä päivä ottaa vähän rennommin, joten lähdin Lelen kanssa maastoon kävelemään vähän rennommissa kuteissa :)
Vinjan kanssa olikin tänään vähän murheita :/ Aamutalliin mennessä poni oli makaamassa mikä ei sinänsä ole ollenkaan epänormaalia. Nousi reippaasti ylös kun menin karsinaan, mutta hetken kuluttua kun olin saanut Lelelle puettua loimen, oli Vinja mennyt uudelleen makuulle ja se ei ikinä niin tekisi. Aina on vain kiire ulos syömään.
Heitin sitten kaikki muut ulos syömään ja lähdin kävelemään Vinjan kanssa. Ei kuumetta, yöllä oli syönyt, juonut ja paskonut. Mahan äänet kuului normaalisti, missä siis vika?
Tunnin kävelytyksen jälkeen yritin jättää ponin tarhaan, mutta heti hakeutui makuulle. Makasi kuitenkin koko ajan levollisena eikä ollut tuskaisen oloinen. Puri kuitenkin mahaansa ja seistessään potki mahan alle. Jojon tavoin meni ylös-alas. Sitä jatkui kävelytyksistä huolimatta melkein puoleen päivään (kun yhtäkään ell ei saatu paikalle!!). Siinä kuitenkin rauhoittui ja uskalsimme antaa pienen tukon heinää. Söi sen heti ja aloitti jojoilun. Ja kävelemään...
Päiväheinien aikaan alkoi jo olla normaalimpi ja annoimme taas hieman heinää. Ei reagointia. Nyt ollut loppupäivän suht.normaali eli toivotaan että päästiin säikähdyksellä! Liekö ollut kaasuähkyä tai jotain, mutta ei enää tollasia pelästyksiä kiitos! :( (tai kukapa niitä haluaisi...)
Pampula pääsi taasen ajelulle ja neidin kunto onkin kasvanut hienosti viime viikkojen aikana! :) Nyt ei 4km lenkki tuonut edes ponia hikeen vaikka turkkia on vaikka muille jakaa :D Hieman nihkeä vain, sen verran että turve tarttui kiinni ja sinne meni taas valkoinen poni.... :D
Siinä ollaan melkein jo kääntöpaikalla, piti käydä vaan hakemassa evästä että varmasti jaksaa loppumatkan :D Vauhtia riitti koko matkaksi, mutta tällä kertaa ei pahemmin laukkailtu. Pitkää, isoa ja matkaavoittavaa ravia puksuteltiin :)
Ja Kinkku ollut erinomaisen hieno poika :) Pientä valtataistelua välillämme edelleen on, mutta nyt löytyy kunnioitus ja mä olen nyt selvä boss ;) Pientä kiukuttelua uudelle kunkulle siis vain.. Uuden, isojen poikien riimun hän otti hienosti kannettavakseen, vaikka se olikin ensin äärimmäisen pelottava kapistus. Nyt on hieno poika ;)
Huomenna on uudet luvassa uudet kujeet! :) Palaamme pian♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti