Elämä tekee niin kuin itse haluaa..

Mieti, kun mikään ei mene niinkuin olet suunnitellut.. Kaikki tavoitteesi on vedetty nollille, tulevaisuutta ei enää ole, mikään ei ole kuin ennen. Hiljaisuus ei ole huomion tai säälin hakemista. Se on surua ja tuskaa. Voimattomuutta...  Yrität ajatella eteenpäin, todeten kuitenkin ettei se kannata, paha mieli valtaa sydämen. Miksi et enää tee sitä mitä ennen rakastit? Mikset yritä edes vähän, kun jotain olisi varmasti saatavissa irti? 

.....mikset enää hymyile? 

Koska kaikki muistuttaa liikaa entisestä, kaikesta siitä mitä joskus oli. Oli se hyvää tai huonoa, se on mennyttä ja sitä ei voi saada takaisin. Mennytkin oli parempi kuin tämä. Tää ei voi jatkua näin.. 

Yrität pitää hauskaa, pitää ajatukset muualla, purkaa surua ja tuskaa kaikkeen muuhun. Kuitenkin illalla, painat pään tyynyyn ja tunteet valtaa mielen. Itket itsesi uneen.. 

Et hallitse itseäsi, et tunteitasi.. Kuulet vain muiden sanovan; ''olet liian herkkä''.

Harva ymmärtää, harva kuuntelee, harvoille edes avaudut. Patoat kaiken sisällesi, pahentaen omaa oloasi. Kukaan ei jaksa katsoa kiukuttelevaa teiniä.. Sitäkö se on? Kukaan ei viitsi katsoa tarkemmin, niin että näkisi  nuo murheen murtamat silmät, mustat silmäpussit ja punaiset kasvot kaikesta itkemisestä. 

Yrität hymyillä kaikille ja sanoa että kaikki on hyvin. Joku saattaa nähdä teennäisen tekohymysi taakse, muttei jaksa vaivautua miettimään missä mättää. 

Luulet omistavasi super ihanat ystävät jotka tukevat sinua hädän hetkellä, niinkuin olet itse tehnyt heille. Totuus kuitenkin iskeytyy kylmästi vasten kasvojasi, palauttaen sinut takaisin maanpinnalle. Putoat kovaa, ja korkealta. 

Älä usko enää kehenkään, älä luota muiden sanoihin.. se vain satuttaa.  

''Ne on vain nuoruuden ongelmia'', ''kyllä se siitä kun vähän kasvaa'', ''hei se on vaan teini, se angstaa, ei sillä mikään hätä oo!'' jnejne.. olet kuullut puhuttavan selkäsi takana että olet muuttunut. Et ole enää se sama iloinen persoona joka joskus olit. Sinusta on tullut angstaava pikkuteini, joka on vain itseään täynnä..

Kenelläkään ei käy mielessä että jokin olisi vinossa. Muiden puheet satuttavat. 

Sinulla oli tavoite, että näytät niille jotka eivät sinuun uskoneet. Eivät uskoneet että pystyt siihen. Vannoit itsellesi että vielä mä näytän niille, me tullaan ja näytetään kaikille! Entäs kun se enää ole mahdollista? Petit itsesi, vaikkei se olekkaan sinusta johtuvaa.. kukaan ei ymmärrä, kukaan ei kuuntele. 

Olet yksin, tuskan ja pelon keskellä. 

Olet mennyt jo solmuun omien ajatustesi kanssa miljoonaan kertaan, mutta olet tehnyt päätöksesi. Ja tiedät, että tulet katumaan sitä myöhemmin...

Mitä päässänne nyt ikinä liikkuukaan, niin tältä nyt jokatapauksessa tuntuu. Päällisin puolin kaikki voi näyttää hyvältä, ja sehän olikin se pääasia... vai oliko? 

Viikonloppu meni äitin♥ 40v juhlissa. 

Hymyile, niin kukaan ei huomaa että sinuun sattuu..